Kadonnut sankari:Sir John Franklin 1800-luvun puolivälin arktisten tutkimusmatkailijoiden matkakirjoissa

• Main Author: Salminen, J. (Julia)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2019
• Online Access: http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201911073064

Tiivistelmä. Sir John Franklin oli arktinen tutkimusmatkailija, joka teki elämäntyönsä etsien Luoteisväylää. Viimeiselle matkalleen Franklin lähti vuonna 1845. Hän oli kapteenina retkikunnassa, joka tuli tunnetuksi yhtenä pahimpana katastrofina brittiläisessä tutkimusmatkailussa. Franklin ja hänen retkikuntansa katosivat, eikä useista pelastusretkikunnista huolimatta heidän kohtaloaan pystytty selvittämään. Kadottuaan Franklin sai maineen viktoriaanisena sankarina, joka oli uhrannut kaiken kotimaansa ja tieteen edistämisen puolesta. Tässä tutkimuksessa tutkin viktoriaanista sankarikuvaa tarkastelemalla 1800-luvun puolen välin arktisten tutkimusmatkailijoiden kirjoituksia Franklinista. Tutkimuskysymykseni on jaettavissa kahteen osioon. Näistä ensimmäinen on, miten Franklin esitettiin arktisten tutkimusmatkailijoiden matkakirjoissa, sekä millaisen käsityksen tutkimusmatkailijat halusivat antaa hänestä. Toinen tutkimuskysymykseni on, miten Franklinin etsintöjä perusteltiin arktisissa matkateoksissa. Molempien tutkimuskysymysten suhteen tarkastelen, esiintyikö eri kirjoittajien välillä eroja, sekä olisiko esimerkiksi ajan kulumisella, kirjoittajien kansallisuudella tai Franklinin vaimolla, lady Jane Franklinilla, vaikutusta siihen, miten Franklinista kirjoitettiin. Lähteenäni tutkimuksessani käytän 1800-luvun puolessa välissä ilmestyneitä arktisia matkakirjoja, eli narratiiveja. Tutkimukseeni valitsin matkakirjat kuudelta eri tutkimusmatkailijalta, jotka ovat William P. Snow, William Kennedy, John Rae, Joseph-Réne Bellot, Elisha K. Kane ja Leopold McClintock. Heidän teoksiaan yhdistää se, että ne julkaistiin vuosien 1851–1859 välillä, ja että niiden kirjoittajat olivat osana Franklinia etsineitä retkikuntia. Arktiset matkakirjat olivat yleisimmin kuvauksia siitä, mitä tapahtui niiden kirjoittajien ollessa tutkimassa arktisia alueita. Tutkimukseni hyödyntää laadullista menetelmää, sillä tarkastelen näissä matkateoksissa ilmeneviä teemoja liittyen Frankliniin ja hänen etsimiseensä. Matkakirjoista ilmenee, että Franklin pyrittiin esittämään viktoriaaniselle ajalle tyypillisenä herrasmiehenä. Tosin Raen kirjoitukset poikkesivat joissakin kohdissa huomattavasti muiden kirjoituksista. Mikäli tutkimusmatkailijoiden täytyi kritisoida Franklinia, kyseinen kritiikki esitettiin yleisimmin Franklinista ulkopuolisiin tekijöihin. Lady Franklinin vaikutus aviomiehensä sankarikuvaan näkyi erityisen voimakkaasti, sillä Franklinia usein kehuttiin lady Franklinin kautta. Päällimmäisinä syinä, minkä takia pelastusretkikuntia haluttiin lähettää, näyttäisi olevan Franklinin retkikunnan tilanteen helpottaminen. Pelastusretkikunnilla ei vaikuttanut olevan suurta huolta Franklinin selviämisestä, vaan kyse oli hänen tilanteensa helpottamisesta ja lady Franklinin huolen lopettamisesta. Syitä, jotka voisivat saada tutkimusmatkailijat vaikuttamaan itsekkäiltä, vältettiin. Myös poliittisia tai kansallista etua näyttäviä syitä pyritään suurimmalta osalta välttämään. Tutkielmani on antanut uutta tietoa arktisen tutkimusmatkailun tutkimukseen. Vaikka Franklinia itsessään on tutkittu kohtuullisesti, häntä ei ole kuitenkaan juuri tutkittu toisten arktisten tutkimusmatkailijoiden kirjoitusten kautta. Aihetta olisi mahdollista tutkia laajemmin tarkastelemalla arktisten sankareiden esittämistapoja tai Franklinin pelastusretkikuntien syitä esimerkiksi sanomalehtijulkaisujen kautta.