| Summary: | Tiivistelmä. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani, miten muusikot hahmottavat metaforisesti käytettyjen liikeverbien merkityksiä rytmimusiikin kontekstissa. Erityisen tarkastelun kohteina ovat lähimerkityksisinä pidetyt intransitiiviverbit heilua, huojua ja keinua, kun niitä käytetään kuvailemaan esityksen rytmitaustaa eli komppia.
Tutkimusaineiston hankin kyselylomakkeilla ja haastatteluilla. Kyselytutkimuksen informantteina toimi neljäkymmentä (40) ja haastattelujen kolme (3) suomalaista suomenkielistä muusikkoa. Kutsun löyhästi elisitaatioon perustuvaa haastattelumetodiani osallistuvaksi haastatteluksi, koska osallistuin aktiivisesti teemojen pohdintaan haastateltavien kanssa ja tilaisuudet muistuttivat välillä enemmän vapaamuotoisia keskusteluita tai ongelman ratkaisemista yhdessä kuin klassista tutkimushaastattelua, jossa tutkija kyselee ja informantti vastaa.
Teoreettiselta viitekehykseltään tutkielmani perustuu kognitiivisen semantiikkaan, tarkemmin Ronald W. Langackerin hahmo/kehys -jakoon sekä George Lakoffin tunnetuksi tekemään kognitiiviseen metaforateoriaan. Olen erityisesti kiinnostunut siitä, mihin tutkimieni kaltaisten metaforisten ilmausten tuottaminen ja tulkinta perustuvat. Hypoteesinani pidän ajatusta, että on olemassa käsitemetafora KOMPPI ON LIIKKUVA OLIO. Lisäksi oletan, että tuo metafora ja sitä luonnollisessa kielessä edustavat ilmaukset, kuten komppi heiluu, komppi huojuu ja komppi keinuu, perustuvat pohjimmiltaan keholliseen kokemukseen, vaikka kulttuurinkaan merkitystä ei tule vähätellä.
Analyysini osoittaa, että muusikot käsitteistävät verbejä varsin yhtäläisellä tavalla. Useimmat heistä pitävät keinuvuutta tavoiteltavana ominaisuutena kompista puhuttaessa, ja samoin useimmat heistä pitävän heilumista ja huojumista ei-toivottuina samassa kontekstissa. Informanttien näkemykset ovat varsin samankaltaisia siitäkin huolimatta, ettei osa heistä ollut koskaan edes kuullut käytettävän verbiä huojua kompin kontekstissa. Lisäksi haastateltavani kuvailevat erittäin yhtäläisellä tavalla sellaistenkin heille esittämieni liikeverbien merkityksiä, joita kukaan meistä ei ole koskaan kuvitellutkaan käytettävän musiikin kuvailemiseen. Muun muassa nämä havainnot tukevat hypoteesiani, että liikeverbien merkitys tarkastelemassani kontekstissa perustuu keholliseen kokemukseen. Kyse ei siis ole ammattislangista vaan kognitiivisesta prosessista ja sen kielentämisestä.
Perinteisten paperille painettujen sanakirjojen ongelmana on melkein väistämättä se, etteivät ne anna riittävästi tietoa lekseemin merkityksistä ja käytöstä. Sähköisissä sanakirjoissa hakusanakohtainen tietomäärä voi olla painettuihin sanakirjoihin verrattuna helposti moninkertainen. Nykytekniikan avulla onkin mahdollista rakentaa eräänlaisia hypersanastoja, jotka sisältävät valtavasti lekseemin
|
|---|
