| Summary: | Tiivistelmä. Maantieteellisen levinneisyytensä äärirajoilla esiintyvät eliöpopulaatiot ovat kiinnostavia luonnonsuojelubiologisen tutkimuksen kannalta. Levinneisyysalueen reunalla populaatiot voivat olla erilaistuneita ja lajin kehityksen kannalta arvokkaita.
Lehtopalsami (Impatiens noli-tangere) on yksivuotinen euraasialainen lauhkean vyöhykkeen laji, jonka esiintyvyys on enää harvaan laikuittaista Pohjois-Pohjanmaalle tultaessa. Merkittävin lajin levinneisyyttä rajoittava tekijä on lämpötila. Pohjois-Suomessa laji on rauhoitettu, mutta Oulun kaupungin alueella sen lainsuojaa syö oletus puutarhakarkulaisuudesta. Lehtopalsami on löytänyt Oulun kaupunkiympäristöstä — lähinnä kaupunkimetsistä ja jokisuistosta — sekä Utajärven ja Pudasjärven luonnontilaisista lähteistä lämpötilaltaan tasaisempia kasvuympäristöjä. Lehtopalsami on aikaisen sukkession laji ja huono kilpailija, joten sille ovat tyypillisiä suuret populaatiokoon vaihtelut. Lisäksi lehtopalsami lisääntyy sekä risti- että umpipölytteisten kukkien avulla ympäristön laadusta ja ilmasto-oloista riippuen. Nämä seikat tekevät lajista erityisen mielenkiintoisen levinneisyysalueen eri osien välisten erojen tarkasteluun.
Tutkin tässä työssä lehtopalsamin geneettistä muuntelua ja populaatioiden rakennetta levinneisyysalueen keski- ja reunaosissa käyttäen kymmentä jättipalsamille (I. glandulifera) kehitettyä mikrosatelliittilokusta ja populaatiogeneettisiä molekyylimenetelmiä. Tutkimuspopulaatioita on yhteensä 12, joista 11 edustaa reunapopulaatioita: kahdeksan Oulun kaupungin alueelta (joista yksi kasvitieteelliseltä puutarhalta), kolme Venkaan ja Viinivaaran lähdealueilta Pohjois-Pohjanmaalta. Keskuspopulaatiota edustavat eteläsuomalaiset lehtopalsamit Paratiisilehdosta.
Tulosten perusteella keski- ja reunapopulaatioille tyypillisiä piirteitä löytyi, mutta populaatioiden ominaisuuksiin vaikuttivat monet muutkin tekijät. Kaikilla populaatioilla ilmeni vanhoja populaatiokoon pullonkauloja ja kahdella oli merkkejä myös uudemmista. Syynä pullonkauloille ovat sekä perustajavaikutus että lajille tyypilliset muuntelevat populaatiokoot. Samoista syistä oli odotettua, etteivät populaatioiden koot ja geneettinen monimuotoisuus korreloineet. Kasvipuutarhan populaation odotettiin olevan lähdepopulaatio muille Oulun kaupungin populaatioille, mutta se erosi muista populaatioista huomattavasti monella menetelmällä mitattuna. Populaatiot ovat voineet pullonkaulojen myötä ajautua erilleen, tai Kasvipuutarhan populaatio ei ole muiden populaatioiden — ainakaan ainoa — lähdepopulaatio. Mahdollisia syitä populaatioiden ominaisuuksille pohditaan. Eristyneet reunapopulaatiot osoittivat erilaistumisen merkkejä, mutta niiden pienet efektiiviset populaatiokoot voivat olla uhka niiden tulevaisuudelle.
|
|---|
