Parodontiitti ja aterooman muodostus sepelvaltimotaudissa

• Main Author: Ruokanen, P. (Pekka)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2019
• Online Access: http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201906052352

Tiivistelmä. Syventävien opintojen tutkielmassani käsittelen kirjallisuuskatsauksena parodontiitin vaikutusta aterooman muodostumiseen ja sen seurauksena sepelvaltimotautiin. Lisäksi tarkastelen parodontiitin hoidon vaikutusta ateroomaan. Kirjallisuutena käytin systemaattisia katsauksia, meta-analyysejä, tapaus-verrokki-, kohortti- ja poikkileikkaustutkimuksia. Parodontiitti on melko huonosti tunnettu, mutta maailmanlaajuisesti yleinen infektiopohjainen hampaan kiinnityskudosta tuhoava sairaus. Myös sepelvaltimotauti on länsimaissa yleinen sairaus. Sepelvaltimotauti syntyy, kun sydämen sepelvaltimot ahtautuvat verisuonen seinämän rasvoittuessa. Aterooman muodostuminen on tärkeimmässä roolissa sepelvaltimotaudin patogeneesissa. Parodontiittia aiheuttavien patogeenien on huomattu migroituvan verisuoniteitse sisäelimiin kuten sydämeen. Verisuonissa parodontopatogeenit vahingoittavat endoteelia, lisäävät endoteelin tulehdusta, kasvattavat veren viskositeettia, lisäävät tromboosia ja suurentavat näin verisuonitautien kuten aterooman muodostumisen riskiä. Parodontiitin roolista aterooman muodostuksessa on tehty useita tutkimuksia, jotka puoltavat parodontiitin osuutta aterooman muodostumisessa ja näin sen roolia sepelvaltimotautia komplisoivana tekijänä. Tutkielmassa kuvattujen tutkimusten mukaan parodontiitin hoidon vaikutus CRP-arvoihin vaihteli eri tutkimuksissa, IL-6 arvot sen sijaan laskivat merkittävästi. Parodontaali-infektion hoidon huomattiin parantavan endoteelifunktiota, laskevan verenpainetta sekä parantavan lipidiprofiilia. Onkin selvää, että parodontaali-infektion hoito, säännölliset tarkastukset ja hyvä kotihoito ovat sekä osa sepelvaltimotautipotilaan kokonaishoitoa että verisuonitauteja ennaltaehkäisevää hoitoa. Lisää tutkimuksia hoidon vaikutuksesta ateroomaan kuitenkin tarvitaan hoidon vaikutusmekanismien selvittämiseksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että säännölliset parodontiumin tarkastukset, potilaan motivointi hyvään suuhygieniaan ja tupakoimattomuuteen, parodontiitin varhainen toteaminen, parodontiumin hygieniavaiheen hoito ja säännöllinen parodontiumin ylläpitohoito ovat keskeisiä potilaan suun terveyden ja kardiovaskulaariterveyden ylläpitämisessä.