| Summary: | Tiivistelmä. Nuoruusikä kehitysvaiheena on erityisen haasteellinen psyykkiselle hyvinvoinnille, sillä nuoren keho ja mieli kokevat suuria muutoksia. Masennus, käytös- ja päihdehäiriöt sekä sopeutumis- tarkkaavuus ja syömishäiriöt ovat nuoruusiän yleisimpiä mielenterveyshäiriöitä, mutta kaikkia niitä ei aina tunnisteta, mikä vaikeuttaa tarvittavan tuen saamista. Häiriöt aiheuttavat yksilölle huomattavaa kärsimystä, heikentävät toimintakykyä ja pahimmillaan eristävät yhteiskunnasta. Kouluympäristöä on nostettu yhä enemmän esille, kun on puhuttu nuorten mielenterveyden edistämisestä sekä ongelmien ennaltaehkäisevästä toiminnasta.
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista psyykkistä oireilua ja sen syitä aineenopettajat ovat havainneet yläkouluikäisillä nuorilla sekä millaisia keinoja aineenopettajat käyttävät oppilaiden psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Tarkastelun kohteena oli myös tuen haasteet ja esteet. Tutkielma pohjautuu laadulliseen tutkimusperinteeseen ja siinä hyödynnetään fenomenografista lähestymistapaa. Aineisto koostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, joihin osallistui viisi yläkouluissa työskentelevää aineenopettajaa. Analyysissä hyödynnetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä kuvataan nuorten mielenterveyden ominaispiirteitä, yleisimpiä nuoruusiän mielenterveyshäiriöitä sekä ikäkaudelle tyypillisimpiä oireilun ilmenemismuotoja. Tämän lisäksi tarkastellaan, miten kouluyhteisö tukee oppilaiden psyykkistä hyvinvointia ja mitkä velvoitteet koskevat nuorten kanssa työskenteleviä henkilöitä. Moniammatillisen yhteistyön ja oppilashuollon merkitystä sekä opettajan vaikutusmahdollisuuksia ja valmiuksia tuodaan esille oppilaiden psyykkisen hyvinvoinnin turvaamisen näkökulmasta.
Tutkielman tulosten mukaan oppilaiden psyykkinen oireilu ilmeni erityisesti poissaoloina sekä ahdistuneisuutena. Erityisesti yksinäisyys, kiusaaminen ja heikko itsetunto nähtiin syinä oireilulle. Opettajat tukivat oppilaiden psyykkistä hyvinvointia erilaisilla pedagogisilla valinnoilla ja oppilaan kohtaamisen sekä ongelmatilanteisiin reagoimisen kautta. Myös monialaisen yhteistyön ja erityisesti oppilashuollon merkitys hyvinvoinnin edistämisessä nostettiin esille. Tukemisen haasteina mainittiin opettajan rajalliset valmiudet kohdata oppilaiden oireilua, koulun rajalliset resurssit mielenterveystyölle sekä erilaiset tiedonkulun esteet.
Tutkielman johtopäätöksissä esitetään kolme kehittämiskohdetta, jotka liittyvät interventioiden hyödyntämiseen, aineenopettajakoulutuksen antamiin valmiuksiin sekä koulujen mielenterveysresursseihin. Jokaisella nuorella pitäisi olla samat mahdollisuudet saada tukea ja apua haasteisiinsa. Resurssointi nuorten mielenterveyteen on kannattavaa paitsi yksilön hyvinvoinnin myös yhteiskunnan näkökulmasta.
|
|---|
