Kosmopoliittista opetussuunnitelmaa etsiessä:teoriaohjaava sisällönanalyysi

• Main Author: Tapaninen, T. (Timo)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2019
• Online Access: http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905141753

Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma pyrkii teoriaohjaavan laadullisen sisällönanalyysin menetelmin selvittämään, millaisia kosmopoliittisia piirteitä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on havaittavissa, ja millaiset kosmopoliittiset piirteet ovat läsnä perusopetuksen oppisisällössä. Kosmopolitanismi ymmärretään tutkielmassa filosofiana, josta globaalikasvatus kumpuaa. Perusopetuksen kosmopoliittisia lähtökohtia paremmin ymmärtämällä on toivon mukaan mahdollista tehostaa myös globaalikasvatuksen asemaa kouluissa. Kosmopolitanismin käsitteen juuret yltävät liki kahdentuhannen vuoden päähän. Filosofi Kwame-Anthony Appiah (1954– ) pyrkii teoksessaan Cosmopolitanism: Ethics in a World of Strangers (2006) määrittämään uudelleen sen, mitä kosmopolitanismi voisi tarkoittaa nykyajan ihmisille. Teoksesta johdettua teoriaa hyödynnetään tutkielmassa ohjaavana teoriana. Aineistoa tulkitaan teorian avulla ja sitä peilataan teoriaan, mutta ennen kaikkea tutkielma pyrkii havainnoimaan teorian ja datan välistä vuoropuhelua. Tutkielman aineistona käytetään vuonna 2014 hyväksyttyä ja sittemmin valtakunnallisesti käyttöön otettua ”Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet” -asiakirjaa (2014), joka on kaikkea suomalaista opetusta ohjaava, sitova ja määrittävä. Tulosten perusteella voidaan todeta kosmopolitanismin olevan vahvasti läsnä opetussuunnitelman perusteissa, ja että kosmopolitanismi vaikuttaa yhteiskunnassamme. Perusteiden sisältö heijastelee niin paikallista kuin globaalia liikehdintää, ja palvelee paikallista sekä globaalia yhteisöä. Kodin kulttuuria pidetään merkittävänä, mutta rinnalla kulkee alati oletus, että lapsista kasvaa täysimittaisia demokraattisen yhteiskunnan kansalaisia. Niin arvokasvatus, vuorovaikutustaidot kuin kulttuurien tuntemus ja arvostus niitä kohtaan kietoutuvat toisiinsa opetuksessa. Keskeisin johtopäätökseni on, että opettajien objektiivinen identiteettiinsä vaikuttaneiden tekijöiden arviointi on välttämätön ensiaskel, mikäli globaalikasvatusta halutaan tehostaa kouluissamme ja tehdä siitä niin opettajille kuin oppilaille merkityksellisempää.