| Summary: | Tiivistelmä. Tässä pro gradu -työssä tutkin ilmiötä, jossa yksittäisiä polttohautauksia esiintyy myöhäisrautakautisissa ruumiskalmistoissa. Tutkimuksen aineiston muodostavat kahdeksan myöhäisrautakautista kalmistoa Suomen ja Karjalankannaksen alueelta, joista on löydetty sekä yksittäisiä polttohautauksia että ruumishautauksia.
Vertailen kalmistoja selvittääkseni, mikä on polttohautojen ja ruumishautojen keskinäinen suhde ja liittyykö molempien esiintyminen kalmistossa muutokseen kalmistojen käyttötavoissa. Vertailen kalmistoja kokonaisuuksina, sekä niissä esiintyviä yksittäisiä piirteitä. Tarkastelen myös hautauksia sekä kokonaisuuksina, että yksittäisten piirteiden, kuten hauta-antimien, hautarakenteiden, hautaussuuntien sekä vainajan käsittelyn kautta. Tutkimuskysymyksiini kuuluu myös, onko tämän muutoksen kautta mahdollista tavoittaa hautauksen suorittaneeseen yhteisöön vaikuttaneita yhteiskunnallisia ilmiöitä ja uskomusjärjestelmän oletettua muutosta. Lisäksi tarkastelen, ovatko ruumiskalmistoihin sijoitetut polttohautaukset laajemmalle levinnyt, yhtenäinen ilmiö, vai onko kyseessä eri paikoissa eri syistä ilmennyt samankaltainen käytäntö.
Aineiston lähemmässä tarkastelussa kävi ilmi, että suurin osa löydetyistä, yksittäisistä polttohautauksista on löytynyt nimenomaan ruumishautojen sisältä. Kyseessä on todennäköisesti ollut yhteisön yleisesti hyväksymä ja tarkoituksenmukainen rituaali, eikä esimerkiksi aiemmin ehdotettu paniikkireaktio. Tapa on ollut käytössä koko kalmistojen käyttöajan.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että kalmistoja käyttäneet yhteisöt ovat olleet kytköksissä toisiinsa esimerkiksi kauppayhteyksien kautta, josta todistaa esimerkiksi jokaiselta kohteelta löytynyt karjalaistyyppinen esineistö. Kaikkia kalmistoja yhdistää niiden maantieteellinen sijainti kahden varhaiskeskiaikaisen suurvallan, Ruotsin ja Novgorodin, sekä näiden edustamien itäisen ja läntisen kristinuskon raja-alueella. Tämä raja-alue näyttäytyy kolmantena tilana, jossa on vallinnut oma kulttuurinsa, joka on sekoitus sekä itäisiä, että läntisiä vaikutteita. Sama hybridisaatio näkyy myös kalmistoissa, joissa näkyy vanhojen, ei-kristillisten ja uusien kristillisten hautaustapojen yhdistely.
Aineiston valossa kalmistoja käyttäneissä yhteisöissä on suoritettu samankaltaista, hidasta ja epäsuoraa siirtymää ei-kristillisestä uskosta, hautaustavasta ja rituaalista kristilliseen kolmannen tilan kautta. On nähtävissä, että tähän siirtymäperiodiin on kuulunut monimuotoisia käytäntöjä, rituaaleja ja hautaustapoja jotka eivät ole sulkeneet toisiaan pois ja joita ei voi suoraan luonnehtia kristillisiksi tai ei-kristillisiksi. Tässä työssä esitän, että jatkossa tätä tulisikin pitää omana ilmiönään ja tämän aikakauden kalmistoja tulisi tarkastella muutoksen ja synkretismin näkökulmasta, eikä jyrkkään dikotomiaan nojaten pelkkänä lyhyenä välitilana kahden uskomusjärjestelmän, ei-kristillisen ja kristillisen välissä.
|
|---|
