| Summary: | Tiivistelmä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyön ilmenemistä sekä yhteistyön kehittämiskohteita. Varhaiskasvatus määritellään yhdeksi ennaltaehkäisevän lastensuojelun muodoksi, ja varhaiskasvatuksella on lakisääteinen velvoite toimia monialaisessa yhteistyössä lastensuojelun kanssa. Myös uutisointi sekä varhaiskasvatuksen että lastensuojelun resurssipulasta on viime vuosina yleistynyt. Tutkielmassa perehdytään aikaisemmin tehtyjen tutkimusten pohjalta yhteistyön ilmenemiseen varhaiskasvatuksen näkökulmasta.
Tutkimustehtäväksi asetettiin kysymys ”Miten varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyö ja yhteistyön kehittämiskohteet ilmenevät?”. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena.
Tutkimus osoitti, että varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyö nähdään käytännössä hyvin haastavana monien eri syiden takia. Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun työkulttuurit, työn sisällöt ja tiedon jakamisen käytännöt eroavat toisistaan ja siksi muodostavat haasteita yhteistyön toteutumiselle. Lasten vanhempiin liittyvät näkökulmat luovat osaltaan haasteita varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyölle, koska suhteet vanhempiin ovat erilaisia, eikä yhteistyötä vanhempien kanssa haluta vaarantaa. Haasteista huolimatta varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyötä pidetään lapsen auttamisen kannalta merkittävänä asiana.
Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että varhaiskasvattajilla on toiveita ja kehittämisehdotuksia yhteistyötä kohtaan. Toivotaan vastavuoroista kumppanuutta, selkeää työnjakoa ja lasta koskevan huolen jakamista eri ammattilaisten kesken.
Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyö nähdään merkittävänä, vaikka sen toteutuminen on käytännössä haasteellista. Sen merkittävyyden vuoksi yhteistyölle on odotuksia ja kehittämisideoita, joille ei toistaiseksi ole keksitty yksiselitteisiä ratkaisuja.
|
|---|
