| Summary: | Tiivistelmä. Iskeeminen aivoverenkiertohäiriö on merkittävä mortaliteetin ja morbiditeetin aiheuttaja. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aivoinfarktin akuuttihoidossa käytettävään liuotushoitoon liittyvien vasta-aiheiden frekvenssejä Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) päivystyspotilasaineistosta. Lisäksi erityisenä mielenkiinnon kohteena oli hoitoon pääsyyn liittyvään viipeen keston selvittäminen.
Tutkimus oli retrospektiivinen tutkimus. Aineistoon kerättiin OYS:n päivystyspotilaat aikaväliltä 1.9.17–16.12.2017, joilla oli diagnoosina I63 (aivoinfarkti). Potilaiden tiedot kerättiin ESKO-potilastietojärjestelmästä ja päivystyksen HOITU-työkalusta ja analysoitiin SPSS-ohjelmalla.
Tutkimusaineistoon tuli 204 aivoinfarktipotilasta, joista 172 (83,4 %) potilasta ei saanut liuotushoitoa. Liuottamattomat jaettiin kahteen ryhmään, sillä perusteella, olivatko he päivystäjän arvion perusteella liuotushoidon piirissä vai eivät. Inkluusiokriteerit liuotushoidolle täyttyivät, mikäli potilas oli hoidossa <4,5 h oireiston alusta, hänellä oli kliinisesti akuutti iskeeminen aivoverenkiertohäiriö ja hän oli ennestään omatoiminen. Indikaatiot täyttäviä oli 37 potilasta ja heidän yleisimmät vasta-aiheensa olivat lievät neurologiset oireet (29,7 %) ja käytössä oleva antikoagulaatiohoito (18,9–21,6 %). Aineiston potilaista 135 ei täyttänyt liuotushoidon indikaatioita ja heillä yleisimmät vasta-aiheet olivat hoidon aikarajan ylittyminen (65,2 %), lievä neurologinen oireisto (50,4 %) ja laaja aivoinfarktialue (7,4 %).
Liuotushoidon yleisin vasta-aihe liittyy hoidon aloituksen aikarajan ylittymiseen. Jopa 2/3 osaa potilaista, joilla inkluusiokriteerit eivät täyttyneet, olisivat voineet olla liuotushoitokandidaatteja, mikäli oirekuva olisi tunnistettu ajoissa. Hoitoon pääsyn viive ei tutkimuksen perusteella vaikuttanut liittyvän kuljetuksen kestoon, vaan potilaiden riittämättömään tietoon aivoinfarktiin liittyvistä oireista. Hoitofrekvenssiä voitaisiin kasvattaa lisäämällä väestön valistusta.
|
|---|
