Metson soveltuvuus boreaalisen metsävyöhykkeen sateenvarjolajina
Suojelubiologian keskeisiin tavoitteisiin kuuluu monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden paikantaminen ja käytännön keinojen löytäminen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Korvikemittarilla tarkoitetaan lajeja tai lajiryhmiä, jotka kertovat muita laajemmin luonnon monimuotoisuudesta tai...
| Main Author: | |
|---|---|
| Format: | Others |
| Language: | Finnish |
| Published: |
University of Oulu
2018
|
| Subjects: | |
| Online Access: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201811303191 http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201811303191 |
| Summary: | Suojelubiologian keskeisiin tavoitteisiin kuuluu monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden paikantaminen ja käytännön keinojen löytäminen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Korvikemittarilla tarkoitetaan lajeja tai lajiryhmiä, jotka kertovat muita laajemmin luonnon monimuotoisuudesta tai elinympäristöjen tilasta ja niiden avulla voidaan helpottaa suojelubiologian tavoitteiden saavuttamista.
Sateenvarjolaji lukeutuu korvikemittarien alakäsitteisiin, ja sillä tarkoitetaan eliötä, jonka kasvualue tai elinpiiri on riittävän suuri ja elinympäristövaatimukset riittävän väljät, jotta sen esiintymän suojeleminen edistäisi myös muiden lajien suojelua. Edelleen sateenvarjolajin kasvupaikalla tai elinpiirin alueella monimuotoisuuden tulisi olla satunnaisesti valittua aluetta korkeampi, jotta lajin esiintymisalueen kautta toteutettava elinympäristöjen suojeleminen tai säilyttäminen palvelisi käyttötarkoitustaan.
Suomella on Euroopan mittakaavassa erityisvastuu boreaalisten metsien monimuotoisuuden säilyttämiseksi, ja kolmasosalla valtakunnallisesti uhanalaisiksi arvioiduista lajeista ensisijaisena elinympäristönä ovat metsät. Metsäelinympäristöjen rakenteellinen ja lajistollinen monimuotoisuus on heikentynyt, ja merkittävimpänä syynä tähän pidetään viime vuosisadan puolivälissä alkanutta tehostunutta metsätaloutta. Samanaikaisesti myös metsälinnuston rakenne Suomen metsissä on muuttunut merkittävästi. Voimakkaimmin vähentyneisiin metsälintulajeihin lukeutuu etenkin esiintymiseltään pohjoiset lajit sekä lajit, joiden esiintyminen on kytköksissä vanhoihin metsiin ja luonnontilaisen metsien piirteisiin.
Metsoa on esitetty yhdeksi potentiaaliseksi boreaalisten metsien sateenvarjolajiksi ja se täyttääkin useita sateenvarjolajin kriteerejä. Toistaiseksi lajin soveltuvuutta sateenvarjolajiksi on tutkittu Lounais- ja Keski-Euroopassa ja Etelä-Suomessa. Tutkimusten tulokset antavat viitteitä siitä, että laji saattaisi toimia sateenvarjolajina ainakin metsälinnuston runsaudelle, vanhan metsän lajeille ja riistalle.
Tämän tutkielman tarkoituksena on pohtia metson soveltuvuutta boreaalisten metsien sateenvarjolajiksi aihetta käsittelevän kirjallisuustiedon pohjalta. |
|---|