Endoskooppisen ja eksternin alakyyneltiekirurgian pitkäaikaistulokset Oulun yliopistollisessa sairaalassa, kahden eri leikkaustekniikan vertailua

Tiivistelmä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) alakyyneltiekirurgisten operaatioiden pitkäaikaistuloksia ja verrata kahta eri leikkaustekniikkaa (ulkoisesta viillosta tehtävä ja tähystimen avulla tehtävä) keskenään. 2011 vuoteen saakka potilaat leikattiin...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Hakola, S. (Samuli)
Format: Dissertation
Language:Finnish
Published: University of Oulu 2018
Online Access:http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201804181491
Description
Summary:Tiivistelmä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) alakyyneltiekirurgisten operaatioiden pitkäaikaistuloksia ja verrata kahta eri leikkaustekniikkaa (ulkoisesta viillosta tehtävä ja tähystimen avulla tehtävä) keskenään. 2011 vuoteen saakka potilaat leikattiin OYS:ssa ulkoisesta viillosta (eksterni tekniikka) ja sen jälkeen pääasiassa tähystimen avulla (endoskooppinen tekniikka). Potilasaineisto saatiin hakemalla eri toimenpidekoodien avulla OYS:n tietojärjestelmästä tietyllä aikavälillä leikatut potilaat, jonka jälkeen potilastiedot käytiin läpi ESKO-sairauskertomusjärjestelmästä. Tutkimukseen soveltuvia potilaita oli 45 kappaletta ja heille lähetettiin kirjekysely, johon oli sisällytetty elämänlaatua mittaava kysymyssarja (GBI) sekä oireita mittaava kysymyssarja (NLDO-SS). Kyselyyn vastasi 40 potilasta, joista seitsemän oli leikattu eksternisti ja 33 endoskooppisesti. Tutkimuksen pääpaino oli GBI- ja NLDO-SS -kyselyiden analysoinnissa ja vertaamisessa kahden eri leikkausmenetelmän välillä. GBI-kyselyssä endoskooppisesti leikatut potilaat saivat paremmat tulokset yhteispisteissä (50,4 vs 14,8), yleisessä hyvinvoinnissa (50,9 vs 14,3), fyysisessä hyvinvoinnissa (53,8 vs 19,4) ja sosiaalisessa hyvinvoinnissa (19,7 vs 2,4). GBI-tulokset olivat tilastollisesti merkittävät (p-arvo < 0,05) kaikissa muissa kohdissa paitsi sosiaalista hyvinvointia kuvaavassa kohdassa. NLDO-SS-kyselyssä endoskooppisesti leikattujen potilaiden oirepisteet olivat pienemmät yhteispisteissä (13,2 vs 25,0), vetistyksessä (3,0 vs 7,1), rähmimisessä (1,3 vs 4,1), kivussa (0,8 vs 2,6), tukkoisuudessa (2,6 vs 4,3) ja eritteisyydessä (2,7 vs 4,3). Eksternisti leikattujen potilaiden pisteet turvotuksessa olivat vähäisemmät (1,0 vs 1,2). Näköhäiriöitä esiintyi molemmissa ryhmissä yhtä paljon (1,6 vs 1,6). Tulos oli tilastollisesti merkittävä yhteispisteissä, vetistyksessä, rähmimisessä ja kivussa. Tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että leikkaustekniikasta riippumatta, leikatut potilaat ovat hyötyneet leikkauksesta enemmän tai vähemmän. Vaikuttaisi siltä, että leikkaustekniikan vaihdoksen myötä potilaiden kokema leikkaushyöty on parantunut alakyyneltiekirurgisten potilaiden keskuudessa, mutta pieni potilasmäärä ja eksternistä leikkauksesta kulunut pidempi aika aiheuttaa mahdollisen harhan saatuihin tuloksiin ja mahdollinen endoskooppisen leikkaustekniikan paremmuus jää lähinnä akateemiseksi arvaukseksi. Endoskooppisen leikkaustekniikan voidaan todeta olevan vähinäänkin yhtä hyvä kuin aiemmin käytössä ollut eksterni leikkaustekniikka.