| Summary: | Tiivistelmä. Pohja liikunnalliselle elämäntavalle luodaan varhain. Koululiikunta tavoittaa oppilaiden kaikki ikäluokat, minkä vuoksi myönteiset ja monipuoliset kokemukset koululiikunnasta ovat tärkeitä. Erilaiset oppilaat motivoituvat eri tekijöiden vaikutuksesta, mikä luo liikuntaa opettavalle opettajalle haasteita opetuksen didaktisten ja pedagogisten valintojen tekemisessä. Suurten oppilasryhmien motivoimiseksi opettajan tulisikin säännöllisesti vaihdella opetustyylejään ja pyrkiä käyttämään oppilaslähtöisiä, osallisuutta lisääviä työtapoja. Yksi oppilaan osallisuutta lisäävä opetusmalli on Sport Education -malli, jossa lajitaitojen harjoittelun lomassa oppilaat ottavat vastuuta omasta ja toisten oppilaiden oppimisesta toimiessaan erilaisissa urheiluun liittyvissä rooleissa omissa pienjoukkueissaan. Sport Education -malli on sovellus organisoidusta urheilusta, joka tuo koulun liikuntatunneille yhteisöllistä, monipuolista ja reilun pelin periaatetta arvostavaa urheilukulttuuria.
Tässä tutkielmassa oli tarkoituksena selvittää, kuinka motivoituneita liikunnan perusopintoja suorittavat opettajaopiskelijat olivat Sport Education -mallin mukaisesti toteutetun jalkapallojakson aikana ja mitkä tekijät vaikuttivat heidän liikuntamotivaatioonsa. Lisäksi selvitettiin, millaisia arvioita opiskelijoilla oli Sport Education -mallin käytettävyydestä alakoulun liikunnanopetuksessa. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu opetussuunnitelman ja opettajan pedagogisen ajattelun, liikuntamotivaation sekä Sport Education -mallin tarkastelusta. Metodologiselta lähestymistavaltaan tutkimus on fenomenografinen, sillä siinä suuntaudutaan opiskelijoiden käsityksiin ympäröivästä maailmasta ja tehdään niistä päätelmiä, eli tutkitaan heidän käsityksiään toisen asteen perspektiivissä. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella Sport Education -mallin mukaisesti toteutetun jalkapallojakson päätteeksi. Aineisto analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tutkimustulosten perusteella Sport Education -mallin mukaisesti toteutettu jalkapallojakso motivoi opettajaopiskelijoita. Kannustava pienjoukkue, vertaisopiskelijoiden tuki sekä vastuulliset roolit edistivät opiskelijoiden liikuntamotivaatiota. Sen sijaan motivaatiota heikensi toimitsijavuoro, koska oppitunnilla vuorossa ollut joukkue ei päässyt ollenkaan pelaamaan. Opiskelijat arvioivat opetusmallin soveltuvan parhaiten alakoulun 5.–6.-luokkalaisten ja sitä vanhempien oppilaiden opetukseen. Opetusmallin nähtiin tarjoavan oppilaille osallisuutta ja elämyksellisyyttä. Sen käyttöönoton edellytyksinä pidettiin opettajan oppilastuntemusta sekä hyvät työskentelytaidot omaavaa oppilasryhmää. Opiskelijat arvioivat, että oppilaiden vastuu harjoitteiden suunnittelusta ei välttämättä takaa laadukasta liikunnanopetusta.
|
|---|
