Kani, joka meni kauppaan, osti tupakkaa ja varasti kaalinpäitä:eläinhahmojen ihmismäiset piirteet Beatrix Potterin tarinoissa

• Main Author: Parviainen, A.-K. (Anna-Kaisa)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2017
• Subjects: Literature
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201711163115; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201711163115

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään Beatrix Potterin satujen henkilöhahmojen ihmismäisyyttä. Aineisto rajautuu koskemaan kuutta Potterin satua ja niiden kuvituksia: The Tale of Peter Rabbit (1902, suom. Petteri Kaniini), The Tailor of Gloucester (1903, suom. Tarina räätälistä), The Tale of Benjamin Bunny (1904, suom. Penna Pupu), The Tale of Mrs. Tiggy-Winkle (1905, suom. Rouva Siiri Sipinen), The Tale of Ginger and Pickles (1909, Inkivääri ja Pikkelssi) sekä The Tale of Little Pig Robinson (1930, Pikkupossu Robinson), mutta myös muita satuja käytetään esimerkkeinä. Tutkimusmenetelminä käytetään narratologista tekstianalyysiä ja kuva-analyysiä. Teoriaosuudessa kartoitetaan visuaalisen ja verbaalisen aineksen kerronnallisia keinoja sekä kuvan ja sanan suhdetta lastenkirjallisuudessa. Tutkimuksessa tutustutaan pääpiirteittäin lastenkirjallisuuden historiaan 1700- ja 1800-luvun Englannissa sekä kolmeen englantilaiseen aikalaissatuun. Potterin satujen tutkimus tapahtuu kolmesta eri näkökulmista. Ensimmäinen näkökulma on kuinka eläimet muistuttavat käytökseltään sekä olemukseltaan ihmistä eli millaisia ihmismäisiä piirteitä eläinhahmoilla on. Potterin luomat hahmot ovat sekoitus ihmistä ja eläintä. Hahmot pyrkivät käyttäytymään ihmisten tavoin muun muassa käyttämällä vaatteita ja tehden työtä. Vaatteiden avulla eläinhahmot piilottavat eläimellisyytensä, jolloin heidät nähdään ihmisten kaltaisina yksilöinä. Toisen näkökulman avulla tarkastellaan kuinka ihmisen ja eläimen suhde näyttäytyy tarinoissa. Eläin on ihmiselle kumppani, mutta jossain tapauksissa myös pahin vihollinen. Usein eläimen rooli on palvella ja auttaa ihmistä. Ilman ihmiskontaktia elävät eläimet ovat luonteeltaan itsenäisempiä kuin eläinhahmot, jotka asuvat ihmisten rinnalla. Ilman ihmisen läsnäoloa ottavat eläimet itselleen niin äidin, isän kuin lapsen roolin. Kolmas näkökulma on kuinka eläinhahmojen luonnollinen käyttäytyminen ilmenee saduissa ja vaikuttaako eläinten luonnollisen käyttäytymisen puutteellisuus henkilöhahmojen käytökseen. On eläimiä, jotka kapinoivat ihmismäisiä tapoja vastaan. He pyrkivät käyttäytymään eläimellisten vaistojensa mukaan, jolloin heidät nähdään pahantahtoisina ja tottelemattomina.