Minäpystyvyyden ja itseohjautuvuuden merkitys yläasteella

• Main Author: Vanninen, J. (Johanna)
• Format: Others
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2017
• Subjects: Education
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708022727; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201708022727

Tämän kirjallisuuteen perustuvan tutkielman tehtävä on seuraava. Ensin käsitellään Albert Banduran sosiokognitiiviseen näkemykseen pohjautuvaa minäpystyvyyden käsitettä ja minäpystyvyysteoriaa. Seuraavaksi esitetään Richard Ryanin ja Edward Decin itseohjautuvuusteoria, joka tarkastelee ihmisen motivaatiota. Teorioiden kuvaamisen jälkeen vertaillaan niiden yhtäläisyyksiä. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään yläasteikäisten nuorten minäpystyvyyteen ja opiskelumotivaatioon liittyviä tutkimuksia, koska tutkielman konteksti on nuoruus yläasteikäisten elämänvaiheena. Lopuksi tehdään johtopäätöksiä siitä, miten minäpystyvyysteoriaa ja itseohjautuvuusteoriaa voidaan hyödyntää yläasteikäisten opiskelumotivaation tukemisessa. Molemmat teoriat perustuvat ajatukseen siitä, että yksilö on aktiivinen toimija, joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Minäpystyvyysteorian mukaan yksilön aiemmat suoritukset sekä fyysiset ja psyykkiset olosuhteet antavat hänelle tietoa kyvykkyydestään, joka on myös itseohjautuvuusteoriassa psykologinen perustarve. Lisäksi sijaiskokemukset sekä muilta saatu palaute ovat minäpystyvyysteoriassa tekijöitä, jotka tulevat yksilön sosiaalisesta ympäristöstä kuten itseohjautuvuusteoriaan sisältyvä yhteenkuuluvuuden tarvekin. Minäpystyvyys ja itseohjautuvuusteorian korostama sisäinen motivaatio vaikuttavat yksilön toimintaan kehämäisesti siten, että niiden synnyttämät myönteiset kokemukset vahvistavat edelleen minäpystyvyyttä ja sisäistä motivaatiota. Mikäli yksilön minäpystyvyyttä ja sisäistä motivaatiota ei kyetä tukemaan, on riski että syntyy negatiivisen kehän kierre. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että erityisesti aiempien onnistumisten ja sosiaalisen kannustuksen yhteisvaikutus vahvistaa nuorten minäpystyvyyttä. Lisäksi nuoren minäpystyvyyteen ja motivaatioon vaikuttavat tapahtumat ovat paljon luokkahuonetilanteita laajempia, kuten osallisuuden tunne kouluyhteisössä, merkitykselliseksi koetut oppimistehtävät ja henkilökohtaisissa tavoitteissa eteneminen. Nuorten opiskelumotivaatiota vahvistaa kokemus siitä, että heillä on kouluun liittyviä resursseja ja voimavaroja, jotka tyydyttävät psykologisia perustarpeita. Erityisesti siirtymävaiheissa yhteisöllisyys, mahdollisuus tehdä omia valintoja ja tavoitteissa eteneminen koetaan tärkeäksi.