Hengitystahdistuksen merkitys rintasyövän sädehoidossa ja sydämen säteilyannoksen vähentämisessä

• Main Author: Paakkari, P. (Petri)
• Format: Others
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2017
• Subjects: Physics
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706302704; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201706302704

Rintasyöpä on yleisin syöpä Suomessa ja sitä esiintyy lähinnä naisilla, mutta myös muutama tapaus vuodessa esiintyy miehillä. Rintasyöpää hoidetaan usein osaresektiolla, johon yhdistetään sädehoito, mutta myös mastektomiaan voidaan yhdistää sädehoitoa. Sädehoidossa pitää huomioida terve kudos ja huolehtia siitä, että sädetettävän kohdealueen vieressä oleva terve kudos saa mahdollisimman vähän säteilyä. Toisaalta samalla kohdealueelle pitää saada tarpeeksi suuri säteilyannos, jotta sädehoito on tehokasta ja toimivaa. Vasemman rinnan rintasyövän sädehoidossa täytyy ottaa huomioon sydämen sijainti. Vapaassa hengityksessä sydän sijaitsee hyvin lähellä vasenta rintaa eli lähellä sädetettävää aluetta. Sydän ja sen pinnalla kulkevat verisuonet voivat saada helposti suuren sädeannoksen, jollei tätä oteta huomioon sädehoidon annossuunnittelussa. Säderasitteesta voi seurata myöhemmin komplikaatioita ja siksi tähän ongelmaan on kehitetty hengitystahdistus tekniikoita, joista tässä tutkielmassa keskitytään DIBH -tekniikka (Deep Inspiration Breath-Hold). DIBH-tekniikassa potilas hengittää syvään sisään ja pidättää hengitystä hetken, jonka aikana vasenta rintaa säteilytetään. Syvällä sisäänhengityksellä sydämen ja vasemman rinnan väliin saadaan välimatkaa muutamia senttejä ja sydämeen kohdistuva sädeannos pienenee. Tässä tutkielmassa päätavoitteena oli selvittää DIBH -tekniikan hyötyjä ja haittoja sekä vertailla DIBH -tekniikkaa vapaaseen hengitykseen, painottaen sydämen ja sydämen pinnalla olevan vasemman sepelvaltimon, Left Anterior Descending arteryn eli LAD:n, saamaa sädeannosta vasemman rinnan sädehoidossa. Tutkimustuloksien perusteella DIBH-tekniikan käyttö vasemman rinnan rintasyövän sädehoidossa on suositeltavaa, mikäli potilas siihen kykenee. DIBH -tekniikan käyttö vaati potilailta hieman harjoittelua sekä siinä määrin hyvän perusterveydentilan, että noin 15–20 sekuntia pitkät syvät sisäänhengitykset onnistuvat ongelmitta. Lisäksi DIBH -tekniikan käyttö vaatii myös hoitohenkilökunnalta hieman enemmän aikaa ja vaivaa kuin vapaa hengitys, mutta hyödyt ovat huomattavat potilaan kannalta. Sydämen ja LAD:n keskiarvoiset sädeannokset laskevat DIBH-tekniikalla noin puoleen siitä, mitä ne olisivat vapaassa hengityksessä.