Saamenpukua omivat puhetavat ja niiden vastadiskurssit epäaitoa saamenpukua käsittelevissä verkkokeskusteluissa

• Main Author: Mattanen, T. (Tiina)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2017
• Subjects: Saami Studies
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706012362; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201706012362

Pro gradu -työssäni tutkin saamenpukua omivia puhetapoja ja niiden vastadiskursseja epäaitoa saamenpukua käsittelevissä verkkokeskusteluissa. Tutkimusaineistooni kuuluu 559 verkkoon kirjoitettua kommenttia, jotka käsittelevät suomalaisen missin pilailupuodista ostettua saamenpukua muistuttavaa asua. Kommentit on kirjoitettu Ilta-Sanomien aihetta käsittelevän uutisen kommenttiosioon sekä viiteen julkiseen Facebook-tilapäivitykseen joulukuussa 2015. Tutkimukseni tavoitteena on tuottaa tietoa saamenpuvun kulttuurisesta omimisesta. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ja metodina toimii diskurssianalyysi. Sen keskeisin ajatus on, että kieli on mukana rakentamassa todellisuuttamme. Oma työni edustaa diskurssianalyysin kriittistä näkökulmaa, jonka lähtökohtaoletuksena on valtasuhteiden olemassaolo. Lähestyn aineistoani kulttuurisen omimisen (cultural appropriation) näkökulmasta. Kulttuurista omimista määritellään älyllisen omaisuuden, tiedon, historian, kulttuuri-ilmausten ja kulttuuristen artefaktien ottamiseksi sellaisesta kulttuurista, joka ei ole oma. Pro gradussani tutkin, miten verkkokommentit rakentavat kulttuurisen omimisen diskurssia. Saamenpukua omivia puhetapoja ovat muun muassa omistajuusmäärittelyt, joissa saamenpuvun asema saamelaisena kulttuuriperintönä haastetaan. Alue- ja valtioperustaisessa puhetavassa saamenpuvun omistajuutta määritellään alueellisena, valtioon sidottuna kysymyksenä. Puku hahmotetaan lappilaiseksi kansallisasuksi ja osaksi suomalaista kulttuuria. Yksilönvapauden ja tasa-arvon puhetavan ydin on, että jokaisella tulee olla oikeus pukeutua haluamiinsa vaatteisiin — myös saamenpukuun. Puhetavassa vaikuttaa tasa-arvoideologia, jonka mukaan yksilöillä tulisi olla täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet. Vastadiskurssina toimiva saamelaisten erillisyyttä korostava puhetapa alleviivaa saamenpuvun etnisyyteen sidottua omistajuutta sekä saamelaisen kulttuurin erillisyyttä ja itsenäisyyttä. Aineistossani kulttuurista omimista tuetaan myös kansan- ja kansallispukujen normien kautta. Normeihin liittyvät pukuliberalismin ja pukukonservatismin puhetavat ottavat kantaa epäaidon saamenpuvun käytön puolesta ja sitä vastaan. Pukuliberalismin puhetapa puolustaa epäaidon saamenpuvun käyttöä. Kansan- ja kansallispukujen normien noudattamista ei pidetä tärkeänä eikä pukujen aitoutta välttämättä arvosteta. Saamenpukua tarkastellaan puhetavassa Suomen kansallispuvun kontekstista käsin. Pukukonservatismin puhetapa puolustaa kansan- ja kansallispukujen normien noudattamista. Normeja noudattaville puvuille annetaan aitousstatus, jonka puku voi menettää, jos sen normeja rikotaan. Käsitys saamenpuvusta saamelaisten kulttuuriperintönä haastetaan myös puhetavalla, joka mitätöi saamelaistoimijoiden mielipiteet ja haastaa heidän legitimiteettinsä. Mitätöinnin keinona käytetään saamelaisten ominaisuuksiin liittyvää kategorisointia. Saamelaiset määritellään mielensäpahoittajiksi, jolloin kyseisestä kategoriasta käsin esitetyt mielipiteet mitätöidään automaattisesti. Puhetavan parina on empatiaa hakeva vastadiskurssi, joka etsii ymmärrystä vetoamalla saamelaisten alistettuun yhteiskunnalliseen asemaan. Aineistoni valtarakenteet ovat melko selviä: saamelaisten ääntä ei keskustelussa juurikaan kuulla. Saamelaiset ja saamenpuku nähdään pääosin osana suomalaisuutta, Suomen valtiota ja suomalaista kulttuuripiiriä. Tästä kertoo muun muassa se, että epäaitoa saamenpukua määritellään Suomen kansallispukujen normeista käsin. Jopa niissä puhetavoissa, jotka vastustivat kulttuurista omimista, ei välttämättä suoraan tunnistettu tai tunnustettu saamelaisten erillisyyttä.