Lastentarhanopettajien käsityksiä luovuudesta

• Main Author: Liedes, H.-H. (Heli-Hannele)
• Format: Others
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2017
• Subjects: Education
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201702231237; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201702231237

Tämän kandidaatintyön aiheena on ”Lastentarhanopettajien käsityksiä luovuudesta”. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisia erilaisia käsityksiä lastentarhanopettajilla on luovuuden teemasta. Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa olen käyttänyt fenomenografista lähestymistapaa. Työssäni perehdyn aluksi luovuuden teoriaan; mitä luovuus on, kuka tai ketkä ovat luovia, ja mitkä asiat vaikuttavat ihmisen luovuuteen. Tämän jälkeen esittelen tutkimukseni menetelmälliset lähtökohdat ja tutkimukseni kulun. Tutkin lastentarhanopettajien käsityksiä luovuudesta haastattelemalla kolmea tutkimushenkilöä, ja analysoin haastattelut käyttämällä fenomenografista lähestymistapaa. Fenomenografia on kiinnostunut ihmisten erilaisista käsityksistä jostain tietystä ilmiöstä, jolloin kaikki erilaiset käsitykset nähdään yhtä arvokkaina tutkimustuloksina. Tässä tutkimuksessa mukana olleiden lastentarhanopettajien käsitykset luovuudesta muodostivat laajan ja kokonaisvaltaisen kuvan tutkittavasta aiheesta. Lastentarhanopettajat käsittivät luovuuden olevan kaikkea sellaista toimintaa, joka sisältää uuden tai uudelleen luomista. Haastateltavat kokivat, että konkreettisten tuotosten ohella myös asenne, sekä ajattelu- ja toimintatavat voivat olla luovia. Lastentarhanopettajat ajattelivat jokaisen ihmisen olevan luova, ja luovuuden olevan luonnollinen osa ihmistä. He myös kokivat, että ihmisen luovuuteen on mahdollista vaikuttaa; luovuutta voi edistää, mutta sitä voi myös tukahduttaa. Lastentarhanopettajat tarkastelivat luovuuden ilmiötä yleisen näkökulman lisäksi myös heidän ammatillisesta näkökulmastaan käsin, jolloin haastateltavien vastauksissa korostui pedagogiikan merkitys. Lastentarhanopettajat kokivat, että he voivat vaikuttaa lapsen luovuuden kehittymiseen käyttämällä työssään erilaisia luovuuteen kannustavia pedagogisia menetelmiä. Fenomenografia tutkii ihmisten erilaisia käsityksiä jostain tietystä ilmiöstä, joten se soveltuu mielestäni hyvin tutkimukseni lähestymistavaksi. Haastattelututkimukseni toteutettiin kolmelle lastentarhanopettajalle, joten tutkimustuloksia yleistettäessä tulee noudattaa varovaisuutta otannan ollessa pieni. Fenomenografian näkökulmasta tutkimushenkilöiden lukumäärä ei kuitenkaan ole tärkein tekijä, sillä jokainen tutkimushenkilöiden ilmaisema yksittäinen käsitys nähdään yhtä tärkeänä. Tutkimustuloksista oli löydettävissä useita samankaltaisuuksia luovuuden teorian kanssa, mutta lastentarhanopettajien käsitykset tarjosivat myös uusia näkökulmia luovuuden tarkastelemiseen. Näin ollen tekemäni tutkimus tarjoaa syventävää tietoa luovuuden teemasta.