Vieraan kosketus ja subjektin rajat:henkilöhahmojen toisenvaraisuus Olga Tokarczukin romaanissa Päivän talo, yön talo
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani oman ja vieraan alueiden keskinäistä suhdetta puolalaisen nykykirjailijan Olga Tokarczukin romaanissa Päivän talo, yön talo (2004: Dom dzienny, dom nocny, 1998). Lähestyn aihettani erittelemällä, kuinka teoksen henkilöhahmot reagoivat oman ja vieraan käsitteisii...
| Main Author: | |
|---|---|
| Format: | Dissertation |
| Language: | Finnish |
| Published: |
University of Oulu
2016
|
| Subjects: | |
| Online Access: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606022116 http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201606022116 |
| Summary: | Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani oman ja vieraan alueiden keskinäistä suhdetta puolalaisen nykykirjailijan Olga Tokarczukin romaanissa Päivän talo, yön talo (2004: Dom dzienny, dom nocny, 1998). Lähestyn aihettani erittelemällä, kuinka teoksen henkilöhahmot reagoivat oman ja vieraan käsitteisiin. Teoriataustani pohjautuu saksalaisfilosofi Bernhard Waldenfelsin vierautta käsittelevään fenomenologiaan. Siinä pohditaan, millä tavoin vieraus kokemuksellisesti ilmenee. Sovellan analyysissani Waldenfelsin tapaa hahmottaa vieraskysymys tilallisen heterogeenisyyden kautta. Tutkielmani keskeisin käsitteellinen työkalu on paatos, joka viittaa vieraasta vaikuttuneisuuteen. Waldenfelsin mukaan subjekti ei ensisijaisesti ole aktiivinen toimija, vaan pikemminkin patientti, joka vasta muodostuu oman vaikutuksenalaisuutensa seurauksena. Näin ajateltuna subjektiviteetin taustat ovat toisenvaraisia. Tutkielmani perusjuonteena kulkee kysymys siitä, mitä tapahtuu paatokselle ja vieraudelle silloin, kun niitä pohditaan postmodernin retoriikan ja kirjallisuushistoriallisen ”subjektin kuoleman” yhteydessä.
Vaikka subjektin synty paatoksessa huomioikin saman seikan, mikä korostuu myös subjektin kuolema -diskurssissa — sen, että subjektia a priori ei ole — niin työssäni esitän, että Päivän talo, yön talo eroaa postmodernismista ennen kaikkea siinä, mitä tästä huomiosta oletetaan seuraavan. Tutkielmani tuo esille, kuinka paatos auttaa luomaan uusia ajatuksellisia polkuja postmoderneja kuolemantapauksia pohdittaessa. Luennassani ehdotan, että hahmotustavan siirtäminen tiedollisesta paattiseen kuljettaa romaanin henkilöhahmoja epistemologisen subjektin kriisistä kohti vaikutuksenalaisuutta sekä sidettä oman ja vieraan alueiden välillä. Tutkimassani teoksessa leimallisen antisubjektivistiset hahmot näyttäytyvätkin pitkälti paatoksen kumoutumisen mielessä. Tällöin vastaan tulee toiselta suunnalta apatia, tila, jossa vieras ei enää kosketa eikä asioiden välillä koeta olevan minkäänlaisia eroja. Tähän verrattuna itsen tunnustaminen suhteessa vieraaseen ja Toiseen kantaa mukanaan erityistä vastaamisen ja vastuullisuuden ulottuvuutta.
Päivän talo, yön talo koostuu lukuisista, usein sangen lyhyistä ja filosofisista henkilöhahmotarinoista, joista muodostuu teoksen mittaan oma allegorinen kudelmansa. Tutkielmassani keskityn siihen temaattiseen ja myös kirjallisuusfilosofiseen kenttään, jonka hahmot avaavat. Päivän talossa, yön talossa varsin suoraan ironisoidaan lukutapoja, jotka pyrkivät löytämään jonkinlaisen yksioikoisen avaimen tekstin tulkintaan. Nykyallegorioille tyypilliseen tapaan teos jääkin ratkaisuiltaan avoimeksi. Rinnastan työssäni lukemisen romaanissa esiintyvään nimipäivälahjan antamiseen. Siinä vieraan kosketus luo romaanin kertojahahmolle oman tilan. Esitän myös lukemisen tapahtuvan rajatilassa, oman ja vieraan alueiden välissä, rikkoutuneena yhteytenä, jossa keskinäistä dialogia ei ole saatettavissa lopulliseen synteesiin. |
|---|