“The problem is, nobody has defined what being conservative means.”:the status of American conservatism in the rhetoric of Republican primary election debates in 2008 and 2012

• Main Author: Seppänen, A. (Annariina)
• Format: Dissertation
• Language: English
• Published: University of Oulu 2016
• Subjects: History
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201605191808; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201605191808

This Pro Gradu Thesis examines the Republican Party (GOP) presidential nomination campaigns in the United States of America. The data for the study consists of fifteen (15) debates held during the 2008 and 2012 primary election seasons. The focus is on studying American conservatism as well as the relationship between the Republican Party and the American conservative movement as they are presented in the GOP candidates’ debate rhetoric. American conservatism is typically connected to the Republican Party, and most polls conducted in recent years have confirmed that approximately 70 percent of self-proclaimed Republicans call themselves conservative. The primary election debates are an important forum to define and refigure the party’s national agenda and political ideology. How the Republican Party defines its agenda and ideology is, of course, significant for the wider American political system. Moreover, if elected to the White House, the Republican Party’s agenda also concerns the wider world. Evidently, the status of American conservatism in the Republican Party is an important issue that deserves scholarly attention. The primary election races studied in this thesis are interesting both historically and politically. In 2008, the United States witnessed the deepest financial crisis since the Great Depression of the 1930s. Furthermore, the Republican President George W. Bush’s two four-year terms had been traumatic for the unity of the American conservative movement. The Republicans lost the 2008 presidential elections, and the election of the Democratic candidate, Barack Obama, raised questions about the future of the Republican Party as well as the unity of the American conservative movement. Republican primary debates offer a relatively unexplored data for research as very little analysis has been conducted on the rhetoric in presidential primary debates. This research has a multidisciplinary approach as it combines the study of rhetoric and persuasion with the study of history and political ideology. The method used in this study is qualitative and American conservatism is discussed in relation to extracts chosen from the debates. The references to conservatism are first identified, then explained and discussed in relation to their context and in historical perspective. In addition to focusing on the definitions of conservatism, the attention is also on rhetorical detail and persuasion. The primary campaigns are compared and contrasted with each other, and the possible differences and development are analysed. Campaign tactics are also taken into consideration, and the aim is to identify the intentions underlying the candidates’ rhetoric. The analysis confirms that conservatism is seen as the heart and soul of the Republican Party and that political ideology plays a pivotal role in the candidates’ debate rhetoric. In fact, the Republican primary debates seem to have become contests to see who is the most ideologically pure of the candidates. The analysis shows that there are various and visibly different strands in the American conservative movement and therefore, it is difficult to find a comprehensive definition for the GOP conservatism. However, despite the fact that the concept of conservatism is rather vague, it does not prevent the candidates to use it in their debate rhetoric as a tool to emphasise their own political positions and values as well as a weapon against the other Republican candidates and the Democratic opponents. === Tutkimukseni käsittelee Yhdysvaltain republikaanipuolueen esivaaliehdokkaiden väittelyretoriikkaa. Aineistoni koostuu viidestätoista (15) väittelystä vuosien 2008 ja 2012 esivaaleissa. Tutkin, miten republikaanipuolueen ja amerikkalaisen konservatismin välinen suhde näyttäytyy ehdokkaiden retoriikassa. Amerikkalainen konservatismi liitetään usein republikaanipuolueeseen, ja mielipidemittausten mukaan noin 70 prosenttia republikaaneista pitää itseään konservatiiveina. Esivaalit saavat suurta kansallista ja kansainvälistä huomiota, ja väittelyitä seuraavat miljoonat tv-katsojat. Esivaaliväittelyillä on tärkeä rooli puolueen agendan ja poliittisen ideologian määrittelyssä. Sillä, miten republikaanipuolue määrittelee ideologiansa ja agendansa on suuri merkitys koko Yhdysvaltain poliittiselle järjestelmälle. Yhdysvallat on kiistatta maailman merkittävin suurvalta, ja jos republikaanien edustaja valitaan Yhdysvaltain presidentiksi, puolueen agendan merkitys laajenee käsittämään entistä vahvemmin myös kansainvälisiä asioita. Amerikkalaisen konservatismin rooli republikaanipuolueessa on tärkeä ja ajankohtainen aihe, joka kaipaa tutkimusta. Tutkimani esivaalikampanjat ovat tärkeitä niin poliittisesta kuin historiallisesta näkökulmasta. Vuonna 2008 Yhdysvallat joutui rankimman talouskriisin kouriin sitten 1930-luvun Suuren laman. Lisäksi republikaanipresidentti George W. Bushin kaksi kautta olivat traumaattisia amerikkalaisen konservatiiviliikkeen yhtenäisyydelle. Republikaanit hävisivät vuoden 2008 presidentinvaalit, ja demokraatti Barack Obaman valinta herätti kysymyksen republikaanipuolueen tulevaisuudesta sekä amerikkalaisen konservatiiviliikkeen yhtenäisyydestä. Tutkimukseni on monitieteistä, ja hyödynnän gradussani niin historiantutkimuksen kuin kielitieteen menetelmiä. Tutkimukseni on laadullista, ja analyysini pohjautuu esivaaliväittelyistä poimittuihin katkelmiin. Etsin aineistosta kohtia, joissa ehdokkaat viittaavat tavalla tai toisella konservatismiin. Tämän jälkeen pyrin selittämään viittausten merkityksen ja tarkastelemaan niitä laajemmassa historiallisessa ja poliittisessa kontekstissa. Konservatismin määritelmien tutkimisen lisäksi tarkastelen esivaaliehdokkaiden käyttämiä retorisia strategioita ja suostuttelun ja taivuttelun keinoja. Lisäksi vertaan esivaalikampanjoita toisiinsa ottaen huomioon mahdolliset eroavaisuudet sekä kehityksen. Tutkimukseni osoittaa, että amerikkalainen konservatismi nähdään republikaanipuolueen sieluna, ja siitä keskustellaan aktiivisesti esivaalikampanjoiden aikana. Ehdokkaat korostavat konservatismin merkitystä retoriikassaan ja pyrkivät esittämään itsensä joukon vankkumattomimpana konservatiivina. Näkyvästä roolistaan huolimatta amerikkalaisen konservatismin määritelmä on hyvin epäselvä, ja puolueen sisällä on selkeitä ristiriitoja siitä, mitä konservatismi ylipäätään on. Sisäiset ristiriidat ovat selkeästi esillä vuosien 2008 ja 2012 esivaaliväittelyiden retoriikassa.