Wie wohl und wie wehe wird manchem in der Ehe:Ehebeschreibungen in drei deutschsprachigen Romanen aus der Sicht der Paar- und Familientherapie

• Main Author: Nikula-Väisänen, P. (Päivi)
• Format: Dissertation
• Language: German
• Published: University of Oulu 2016
• Subjects: German Philology
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201604141487; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201604141487

In der vorliegenden Arbeit werden Ehebeschreibungen in drei deutschsprachigen Romane aus der Perspektive der Paar- und Familientherapie untersucht. Die Romane sind etwa um die gleiche Zeit publiziert worden (2009–2013), verfasst von Peter Stamm: Sieben Jahre, Martin Walser: Das dreizehnte Kapitel und Karin Nohr: Vier Paare und ein Ring. In jedem Roman wird mindestens eine oder mehrere Ehen geschildert, sowie auch andere Beziehungen, die auf die Ehen einen Einfluss haben. Als Untersuchungsmethode wurde die hermeneutische und narrative Textanalyse verwendet. Noch bis zu Beginn des 20. Jahrhunderts war die Ehe ein Abkommen zwischen den Familien. Als Aufgabe des Ehepaares sah man u.a. die Möglichkeit sich aus der Herkunftsfamilie zu lösen, eine neue Generation auf die Welt zu bringen und die finanzielle Lage der Partner zu sichern. Die Lohnarbeit und Bildungsmöglichkeiten, aber auch die Verhütungsmethoden, haben den Frauen eine Möglichkeit gegeben, selbstständiger über ihr Leben entscheiden zu können. Die Ehe gilt aber immer noch als eine der etabliertesten Einrichtungen für Liebende, denn etwa vier von fünf 1965 in Deutschland Geborenen heiraten mindestens einmal im Leben, und nur etwa 5% der Menschen gehen nie eine feste Bindung ein. Gefühle sind die bedeutendsten Heiratsmotive geworden: die Liebe oder das Verliebtsein. Ein von Platon stammender Mythos beschreibt die Urschuld der einstmals kugelgestaltigen Menschen, die zur Strafe halbiert wurden. Die zerschnittene Hälfte sehnt sich nach der verlorenen Ganzheit zurück, und muss nach den Richtigen suchen, um sich in Liebe vereinen zu können. Nach C.G. Jung ist das eine uralte kollektive Erscheinung, die er eine numinose Erfahrung nennt. Dies soll so lange unbewusst bleiben, bis der Mensch das Verlangen persönlich erspürt. In dieser Arbeit wurde untersucht, welcher Art der Liebe die Romanfiguren fühlen. Als Mittel dieser Gefühlsanalyse wurden die theoretischen Modelle der Soziologen Robert Sternberg (Triangular Theorie of Love) und John Lee (The Colours of Love) angewendet. Die Gefühle der fiktiven Romanfiguren wurden aus der Perspektive der Paar- und Familientherapie betrachtet. Die Aufgabe dieser Arbeit war auch zu klären, welche Probleme die fiktiven Personen in ihren Ehen begegnen und wie sie diese meistern. Der Psychologe John Gottman hat Faktoren untersucht, die das Ende einer Ehe prophezeien. Dazu gehören u.a. entwürdigendes Sprechen, demonstratives Schweigen und Rechtfertigung. Die Ehen der Romane scheinen unter gleichen Problemen zu leiden wie die Partnerschaften in der Wirklichkeit: Kommunikationsschwierigkeiten, die Unterschiede der Ehepartner fangen langsam an die Ehe zu zernagen, Seitensprünge, Kinderlosigkeit und Einsamkeit in der Ehe belasten die Beziehungen. Auch die Scheidungsquote der Romanehen entspricht der Realität. Nach dieser Arbeit sind solche Ehen von Dauer, in denen diskutiert wird. Auch jene Ehen halten, in denen die Partner sich gegenseitig respektieren und sich Raum geben und auf die Unterschiede wertlegen, sowie Ehen, in denen es physische Nähe gibt. === Tutkielmassa tarkastellaan kolmen saksankielisen romaanin avioliittokuvausta pari- ja perheterapian näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on kolme samoihin aikoihin (2009–2013) julkaistua romaania (Peter Stamm: Sieben Jahre, Martin Walser: Das dreizehte Kapitel ja Karin Nohr: Vier Paare und ein Ring), joissa kuvataan vähintään yhtä tai useampaa avioliittoa sekä niihin vaikuttavia muita ihmissuhteita. Menetelmänä on käytetty hermeneuttista ja narratiivista tekstianalyysiä. Vielä 1900-luvun alkuun asti avioliitto oli sukujen välinen sopimus. Liiton tarkoituksena oli mm. irtautuminen lapsuuden kodista, suvun jatkaminen ja puolisoiden taloudellinen turva. Palkkatyö, koulutus ja ehkäisymenetelmät muiden muassa ovat vapauttaneet naiset päättämään itsenäisemmin elämästään ja parisuhteistaan. Avioliitto on edelleen kuitenkin tärkeä osa pariskuntien elämää, sillä esimerkiksi Saksassa noin neljä viidestä 1965 syntyneistä avioituu elämässään ainakin kerran ja vain noin 5 % ihmisistä ei koskaan solmi kiinteää liittoa elämässään. Avioliiton solmimisen motiiviksi ovat nousseet tunteet: rakkaus tai paremminkin rakastuminen. Platonin myytin mukaan ihminen on ollut pallonmuotoinen, mutta halkaistiin rangaistukseksi kahtia. Niinpä jokainen ihminen joutuu myytin mukaan etsimään omaa kadonnutta puolikastaan, sitä oikeaa, löytääkseen rakkauden täyttymyksen elämässään. C.G. Jungin mukaan tämä on ikivanha kollektiivinen ilmiö, josta hän käyttää nimitystä numinoosi kokemus. Numinositeetti pysyy tiedostamattomana niin kauan, kunnes yksilö kokee kaipuun henkilökohtaisesti. Tässä tutkimuksessa on selvitetty, minkälaista rakkautta romaanien henkilöt kokevat. Rakkauden kuvaukseksi valikoituivat sosiologien Robert Sternberg (Triangular Theorie of Love) ja John Lee (The Colours of Love) luomat teoreettiset mallit rakkauden luonteesta. Fiktiivisten romaanihenkilöiden tunteita tarkastellaan näiden mallien kautta pari- ja perheterapian näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, millaisia ongelmia romaanihenkilöillä on liitoissaan ja miten he niistä selviävät. Psykologi John Gottman on tutkinut avioliiton päättymistä ennustavia tekijöitä, joihin kuuluvat esimerkiksi toista halventava puhe, ns. mykkäkoulu ja puolustautuminen. Romaaneissa kuvattuja avioliittoja näyttävät uhkaavan samat ilmiöt kuin todellisia avioliittojakin: kommunikaatiovaikeudet ja toisen erilaisuus alkavat ajan myötä rasittaa avioliittoa, syrjähypyt aiheuttavat ongelmia, lapsettomuus kuormittaa, niin myös yksinäisyyden tunne avioliitossa. Myös romaanihenkilöiden avioeroprosentti vastaa reaalimaailman tilannetta. Tämän tutkimuksen mukaan liitot, joissa keskustellaan, jatkuvat todennäköisimmin. Myös sellaiset liitot kestävät paremmin, joissa puolisot oppivat arvostamaan ja kunnioittamaan toistensa erilaisuutta ja antavat tilaa toisen itsenäisyydelle, samoin kuin liitot, joissa on fyysistä läheisyyttä.