| Summary: | Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelemme yhteisopettajuutta, sen etuja ja haasteita sekä ammatillista kasvua. Yhteisopettajuus on keino toteuttaa opetusta sekä oppilaita että opettajia hyödyttävällä tavalla. Opetusmuotona yhteisopettajuutta ei vielä tunneta kovinkaan yleisesti ja tutkimusta siitä ei Suomessa ole juuri tehty. Aiemmissa tutkimuksissa yhteisopettajuudessa toinen opettaja on erityisopettaja. Tämän vuoksi perehdyimme yhteisopettajuuteen kahden luokanopettajan välillä.
Tutkielmamme tutkimuskysymyksillä pyrimme perehtymään opettajien näkemyksiin siitä, mitä yhteisopettajuus on, millaisia etuja ja haasteita siinä ilmenee sekä miten yhteisopettajuus vaikuttaa opettajien ammatilliseen kasvuun. Tutkielmamme taustalla oleva teoria määrittää yhteisopettajuuden kahden opettajan väliseksi yhteistoiminnaksi heterogeenisessä ryhmässä. Yhteisopettajuudella on monia toimintamalleja sekä erilaisia etuja ja haasteita. Yhteisopettajuus on nähty yhtenä ammatillisen kasvun keinona. Ammatillinen kasvu koostuu opettajien ammatillisesta oppimisesta ja kehityksestä.
Tutkielmamme on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin fenomenografisella tutkimusotteella teemahaastattelun avulla. Haastateltavina oli neljä yhteisopettajuutta toteuttavaa opettajaa. Haastatteluissa oli tarkoitus saada opettajien näkemyksiä yhteisopettajuuteen. Tutkimustulokset muotoutuivat aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielmassamme saimme selville opettajien näkemyksiä yhteisopettajuudesta. Opettajat määrittivät yhteisopettajuuden tärkeimmäksi olemukseksi työn jakamisen. Yhteisopettajuuden etuina nähtiin kollegiaalinen yhteistyö sekä oppilaiden saama hyöty useamman aikuisen läsnäolosta. Haasteena pidettiin suuria oppilasmääriä, jotka saattavat hankaloittaa opetusta. Yhteisopettajuudessa ammatillista kasvua nähtiin tapahtuvan toista opettajaa seuraamalla sekä opettajuudesta keskustelemalla.
Tutkimustuloksistamme voidaan päätellä yhteisopettajuuden olevan laajempaa yhteistyötä, kuin miten aiempi tutkimus on sen määritellyt. Yhteisopettajuuden ei välttämättä tarvitse tapahtua samassa luokkatilassa jatkuvasti. Haastateltavamme toteuttivat yhteisopettajuutta eri tavoilla. Osa opettajista toteutti yhteisopettajuutta kokonaisvaltaisesti yhdessä ja osalla toiminta oli keskittynyt tiettyihin oppiaineisiin. Yhteisopettajuus nähtiin helpottavan opettajan työtä laajasti, koska työtä voitiin jakaa ja asioista keskustella. Mielestämme yhteisopettajuutta voidaan hyödyntää keinona vastaamaan jatkuvasti muuttuvaan koulumaailmaan.
|
|---|
