Reflektiivinen dialogi ja työnohjaus varhaiskasvatuksen erityisopettajan ammatillisen kehittymisen mahdollistajana
Nykypäivän työelämä korostaa nopean oppimisen, sekä oman osaamisen monialaisten taitojen jatkuvaa ylläpitämistä ja päivittämistä. Käsillä oleva tutkielma on paikannettavissa varhaiserityiskasvatuksen toimintakenttään. Aito ja arvostavaan dialogiin pohjaava kokemuksellisen oppimisen konteksti tarjoaa...
Main Author: | |
---|---|
Format: | Others |
Language: | Finnish |
Published: |
University of Oulu
2016
|
Subjects: | |
Online Access: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201603031259 http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201603031259 |
Summary: | Nykypäivän työelämä korostaa nopean oppimisen, sekä oman osaamisen monialaisten taitojen jatkuvaa ylläpitämistä ja päivittämistä. Käsillä oleva tutkielma on paikannettavissa varhaiserityiskasvatuksen toimintakenttään. Aito ja arvostavaan dialogiin pohjaava kokemuksellisen oppimisen konteksti tarjoaa mahdollisuuden yhteisen käsitteistön avulla erityisopettajan kokemusten ja työstä nousevien tunteiden käsittelylle, kokemuksista reflektoimiselle ja kokemusten kriittiselle arvioinnille. Erityisopettajaprofessiossa olevan kasvattajan yhtenä ammatillisen identiteetin kehittämisen menetelmänä ja mahdollistajana voidaan nähdä työnohjaus. Ammatillista kasvuprosessia muovatessa erityisopettaja edelleen konstruoi omaa arjen käyttöteoriaansa. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa oppimisprosessia, jossa aiemmin opitusta ja reflektoitujen kokemusten myötä kasvattaja muovaa uudenlaisen tavan toimia omassa arjen työssään.
Tutkielmassa on selvitetty miten Kolbyn (1984) kokemuksellisen oppimisen teoria jäsentää reflektiivisen dialogisen ajattelun ja työnohjauksen viitekehystä. Tutkielmassa on avattu reflektoinnin ja reflektiivisen ajattelun, sekä arvostavan dialogin merkitystä reflektoinnin peilinä. Lisäksi tarkastelun kohteena on kasvattajan ammatillisen identiteetin kehittyminen työnohjauksen kontekstissa.
Tutkielma on kirjallisuuteen perustuva systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on esittää tiivistetyssä muodossa, mahdollisimman tyhjentävästi ja selkokielisesti aiemmin kirjoitetut sisällöt uudelleen auki. Yhtenevä kirjoitustekniikka, lähteiden käyttö, viittausten välinen yhteys ja ykseys ovat tällöin keskiössä. Tutkielman pääkäsitteitä ovat kokemuksellinen oppiminen ja ammatillinen kehittyminen. Lähikäsitteitä ovat dialoginen reflektointi ja työnohjaus.
Erityisopettajan ammatissa olevan omakohtainen kokemukselliseen oppimiseen perustuva omien kokemusten ja työstä nousevien tunteiden reflektointi lähenee hermeneuttiseen tieteenteoriaan pohjaavaa konstruktivistista ongelmanratkaisuprosessia. Eräs ammatillinen tapa työstää tätä prosessia on työnohjauksellinen oppimistilanne. Erityisopettaja jäsentää omia kokemuksiaan ja työtunteitaan reflektoiden, dialogisuuteen perustuvan reflektiivisen ajattelun myötä. Reflektointi avaa näkymiä omakohtaiselle syvälliselle pohdinnalle, välittömälle toisen kasvattajan kokemusten ymmärtämiselle, kunkin kasvattajan pedagogisen osaamisen ja ”hiljaisen tiedon” esiin nostamiselle. Dialogin perusedellytyksenä voidaan pitää uskoa ihmiseen, hänen kehittymiseen ja uudistumiseen. |
---|