Filologistuderandes och gymnasisters uppfattningar om finlandssvenska och rikssvenska som undervisningsvarianter i ämnet svenska som det andra inhemska språket

• Main Author: Sjöblom, R. (Ronda)
• Format: Dissertation
• Language: Swedish
• Published: University of Oulu 2015
• Subjects: Nordic Philology
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201508251923; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201508251923

Denna pro gradu-avhandling handlar om filologistuderandes och gymnasisters uppfattningar om finlandssvenska och rikssvenska i undervisningen i ämnet svenska som det andra inhemska språket. Undersökningen genomfördes med ett frågeformulär för filologistuderande och ett frågeformulär för gymnasister. Sammanlagt 34 informanter svarade på filologistuderandes frågeformulär medan sammanlagt 44 informanter från Norra Österbotten och Kajanalandet svarade på gymnasisters frågeformulär. Vissa frågor i filologistuderandes frågeformulär var ansedda endast för blivande lärare. Filologistuderandes svar samlades in under våren 2014 och gymnasisters svar i november 2014 och i januari 2015. Materialet består också av intervjuer med två universitetslärare som har undervisat svenskt uttal för studerande i nordisk filologi. Intervjuer genomfördes under våren 2014. Undersökningen innehåller drag från såväl kvalitativ som kvantitativ metod. Undersökningen omfattade endast en liten mängd informanter, vilket är typiskt för en kvalitativ undersökning. Jag redogjorde för frågorna numeriskt med figurer, något som är vanligt i en kvantitativ undersökning. I resultaten kom det fram att det viktigaste skälet för blivande lärares variantval var att de hade lärt sig den varianten först. Ett annat populärt skäl var att den varianten var lättare för informanter att lära sig. Det bör understrykas hur alla som hade valt det sistnämnda alternativet hade bestämt sig att använda finlandssvenska i undervisningen. Över hälften av filologistuderande var av den åsikten att läraren inte alls borde korrigera om en studerande blandar två varianter i sitt tal. I en öppen fråga skrev flera informanter att i stället för korrigeringen är det viktigaste att studerande vågar tala svenska. Endast få informanter ansåg att läraren kan använda en stark dialekt i undervisningen. Detta frågades också med en öppen fråga, och i svaren kom det fram att utgångspunkten för svenskundervisningen borde vara det att studerande förstår vad läraren säger. Över hälften av gymnasisterna ansåg att de vet de viktigaste uttalsskillnaderna mellan finlandssvenska och rikssvenska ganska dåligt eller mycket dåligt. Det fanns också endast en gymnasist som sade sig använda rikssvenska när hon talar svenska. I öppna frågor uttryckte många gymnasister att på grund av bristfälliga kunskaper i svenskans varianter var det mycket svårt att även svara på frågorna. Några informanter skrev att oberoende av varianten förstår de inte alls lärares tal. Eftersom så många gymnasister ansåg sig veta de viktigaste uttalsskillnaderna mellan finlandssvenska och rikssvenska ganska eller mycket dåligt, borde lärare möjligen sätta mera vikt på uttalsundervisningen. Det bör ändå minnas att B-svenskans läroplan inte säger någonting om att gymnasister borde kunna skilja mellan finlandssvenska och rikssvenska. Det fanns flera informanter, både filologistuderande och gymnasister, som betonade att läraren alltid borde tala tydligt så att studerande förstår. I framtidens forskning kunde filologistuderandes och gymnasisters uttal spelas in och på det sättet utföra en noggrannare analys om deras uttalskunskaper. === Tämä pro gradu-tutkielma käsittelee pohjoismaisen filologian opiskelijoiden ja lukiolaisten käsityksiä suomenruotsista ja riikinruotsista ruotsin kielen opetuksessa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kahta kyselylomaketta, joista toinen oli suunnattu filologian opiskelijoille ja toinen lukiolaisille. Yhteensä 34 informanttia vastasi Oulun yliopiston pohjoismaisen filologian opiskelijoille suunnattuun kyselylomakkeeseen, kun taas lukiolaisille suunnattuun kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 44 informanttia, joista osa opiskelee eräässä pohjoispohjanmaalaisessa lukiossa ja osa eräässä kainuulaislukiossa. Osa filologian opiskelijoille suunnatun kyselylomakkeen kysymyksistä oli suunnattu ainoastaan tuleville opettajille. Filologian opiskelijoiden vastaukset kerättiin kevään 2014 aikana ja lukiolaisten vastaukset marraskuun 2014 ja tammikuun 2015 aikana. Tutkimusmateriaaliin sisältyi myös kaksi haastattelua, joissa haastattelin kahta opettajaa, jotka ovat opettaneet ääntämiskurssia Oulun yliopiston pohjoismaisen filologian opiskelijoille. Haastattelut toteutettiin kevään 2014 aikana. Tutkimus sisältää piirteitä niin laadullisesta kuin määrällisestä metodista. Informantteja oli verrattain vähän, mikä on tavallista laadullisessa tutkimuksessa. Toisaalta esitin kyselylomakkeiden vastaukset numeeristen kaavioiden avulla, minkä taas ajatellaan olevan tyypillistä määrälliselle tutkimukselle. Tutkimuksessa kävi ilmi, että suosituin syy tulevien ruotsinopettajien varianttivalintaan oli se, että he olivat oppineet kyseisen variantin ensimmäiseksi. Toinen suosittu syy varianttivalintaan oli se, että informantit kokivat kyseisen variantin toista varianttia helpommaksi oppia. Huomioitavaa oli, että kaikki jälkimmäisen syyn valinneet informantit olivat valinneet suomenruotsin opetuksessa käytettäväksi variantiksi. Yli puolet filologian opiskelijoista oli sitä mieltä, että opettajan ei missään tilanteessa tulisi korjata opiskelijaa, joka puhuessaan sekoittaa kaksi varianttia keskenään. Avoimessa kysymyksessä monet informantit kertoivat kuinka ääntämisen korjaamisen sijaan tärkeintä ääntämisen opetuksessa on, että opiskelijat uskaltavat puhua ruotsia. Yli puolet lukiolaisista koki tietävänsä suomenruotsin ja riikinruotsin keskeisimmät ääntämyserot erittäin huonosti tai melko huonosti. Huomioitavaa oli, että ainoastaan yksi informantti ilmoitti käyttävänsä riikinruotsia puhuessaan ruotsia. Avoimissa kysymyksissä useat lukiolaiset kirjoittivat, että puutteellisten ruotsin kielen taitojen vuoksi heidän on ylipäätään vaikeaa ymmärtää opettajan puhetta, käytti tämä sitten suomenruotsia tai riikinruotsia varianttinaan. Koska niin moni lukiolainen koki tietävänsä huonosti suomenruotsin ja riikinruotsin keskeisimmät ääntämyserot, tulisi lukion ruotsin kielen ääntämisopetukseen mahdollisesti panostaa enemmän. Toisaalta tulee ottaa huomioon, ettei voimassaolevassa eikä uudessa opetussuunnitelmassa lue mitään varianttien erojen opettamisesta lukion B-ruotsissa. Useat informantit, sekä filologian opiskelijat että lukiolaiset, olivat sitä mieltä, että ruotsin kielen opetuksen perusedellytys on, että opiskelijat ymmärtävät opettajan puhetta. Opettajan tulee siis pyrkiä puhumaan ruotsia mahdollisimman ymmärrettävästi. Tulevaisuudessa sekä filologian opiskelijoiden että lukiolaisten ääntämystä voitaisiin nauhoittaa, jotta saataisiin objektiivisempaa dataa ruotsin kielen ääntämyksen ja siihen liittyvien käsitysten tutkimiseen.