Mielipaikka

• Main Author: Parkkali, M. (Milla)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2015
• Subjects: Architecture
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505231623; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201505231623

Diplomityöni aihe on Mielipaikka. Tämä oli myös ensimmäisen vuosikurssini nykyarkkitehtuurin ensimmäinen tehtävänanto, jonka tarkoituksena oli piirtää muisto tai mielikuva paikasta, jossa olisin mieluiten. Tästä syntyi idea diplomityöhöni, jonka tarkoituksena on tavoittaa tämä suosikki- tai lempipaikka. Aihe kumpuaa omista kokemuksista ja havainnoista. Suunnitelmani Mielipaikan kontekstina on Lapinlahden sairaalan puisto Helsingissä. Puistoalueella on monia arvoja: kulttuurihistoriallisia, rakennustaiteellisia ja maisemakulttuurillisia. Yli 170-vuotisen historiansa aikana sairaalarakennus ja sitä ympäröivä puisto ovat muuttuneet paljon, mikä heijastaa mielisairaanhoidon maailmanlaajuista kehitystä, Helsingin kaupungin kasvamista sekä aikansa maailmakuvan muutosta. Mielenkiintoinen historia on vaikuttanut vahvasti suunnitelmaani. Diplomityössäni olen halunnut tutkia, miten uudisrakentamisen keinoin voisin tuoda esiin tämän historiallisesti merkittävän sairaalapuistokokonaisuuden arvon. Suunnittelin puistoon neljä paviljonkia, joita yhdistävä teema on lapsuuden metsän hiljaisuus. Jokaisella tilalle on oma luonteensa, ja suunnittelemisen aikana tilat saivat erilaisia työnimiä: Salainen puutarha, Veden tila, Portti sekä Valon ja hämärän tila. Salainen puutarha sijoittuu puistoon pienelle niemelle Lapinlahden pohjukkaan, jossa ovat sijainneet sairaalan vanha sikala ja kasvihuone. Paviljonki sijoittuu kauniiden rantakallioiden väliin vanhan kivisokkelin ympärille. Suunnitelmassani kivisokkelin keskelle istutetaan metsäkasveja, joiden tuoksuilla tai muilla ominaisuuksilla on parantavia vaikutuksia. Tämä metsäpuutarha muuttuu vuodenaikojen mukaan, ja uusi rakennus sen ympärillä toimii kehyksenä. Rakennuksen seinät ja katto ovat corten- terästä ja lattia puuta. Tilan läpi voi kulkea veden äärelle tai pysähtyä istumaan kivisokkelin ympärille. Veden tila sijoittuu meren päälle sairaalapuiston länsipuolelle, paikalle, jossa on sijainnut vanha venelaituri ja vieressä uimahuoneita. Rakennuksen seinät ja lattiarakenne ovat ruostumatonta terästä. Lattiarakenne on auki, ja auringonvalon paistaessa meriveteen veden liike heijastuu seinäpinnoille. Laiturimaisen lattiarakenteen äärelle voi myös istahtaa lämpimän puureunan päälle ja kastaa varpaat vilpoiseen meriveteen. Valon ja hämärän tila sijoittuu puistossa sijaitsevan vanhan kappelin ja ruumishuoneen kellarin ympärille. Pimeän aikaan uusi paviljonki toimii lyhtymäisenä maamerkkinä Lapinlahdentien päässä. Valon tila on kellarin katolla; vanha kellarin sisätila on Hämärän tila. Vanhan rakenteen ympäri kiertää käytävätila, jonka kautta astutaan sisään valon tilaan. Uudet rakenteet ovat pääosin lasia. Sisällä Valon tilassa katse kohoaa ylös kattoon, jonka läpi voi nähdä taivaan ja ympäröivien puiden latvukset. Portti sijoittuu vanhan jalavakujan päätteeksi puiston ja tiealueen leikkaukseen. Paviljonki toimii maamerkkinä ohikulkeville vilkkaalla Länsiväylällä. Tilan tarkoituksena on luoda uusi paikka sekä palauttaa näkyviin tämä vanha, nurmettunut promenadikuja, joka on aikoinaan johtanut vanhalle näköala- ja juhannusviettopaikalle. Paviljongin rakenne on poltettua puuta: palaneen puun tuoksu tuo muiston tulesta. Uudet paviljongit ovat hiljaisuuden paikkoja vuoropuhelussa näkymättömän vanhan historian kanssa. Ne luovat puistoon uuden kerroksen kunnioittaen vanhaa ja tuoden esiin piilossa olevan historian. Sairaalan ja sitä ympäröivien rakennusten tyhjennyttyä on ollut ilo huomata, kuinka ihmiset ovat ottaneet alueen käyttöön julkisena puistotilana virkistäytymiseen ja tapahtumien järjestämiseen. Puistoalue on täynnä arvokasta historiaa, ja toivoisin, että myös jatkossa se säilyisi julkisena puistotilana kaikkien yhteisenä paikkana. === The subject of my master’s thesis is The Favourite Place. That was also the first assignment considering the contemporary architecture during my first year. The object was to draw a memory or an image of some place where one would love to be the most. That inspired me to come up with this work which idea is to achieve the Favourite Place that upwells of my own experiences and perceptions. The context of the Favourite Place I designed is Lapinlahti hospital’s garden in Helsinki. There are many cultural values in the park area: culture-historical, architectural and landscape cultural values. During the over 170-year’s history, hospital’s building and the garden surrounding it, have changed a lot what reflects the global development of mental health care, the growth of the city of Helsinki and the transforming worldview. The interesting history has had a strong impact on my plan. In this master’s thesis, I have desired to study the way to reveal the value of the historically significant Lapinlahti hospital’s garden. I have planned four pavilions in the park with a theme of my childhood memory: the silence of the forest. Each place has its own character and during the planning these places got different working titles: The Secret garden, The Space of water, The Gate and The Space of Light and Twilight. The Secret Garden is located on a headland of Lapinlahti where hospital’s old piggery and greenhouse have been situated in earlier. A pavilion is placed between beautiful cliffs around an old stone base. Inside the pavilion the plants of forests whose perfume and other qualities consists in remedial influences are planted in the middle of the stone base. This forest garden transforms according to the seasons and the new building works as a frame. The pavilion’s walls and the roof are of corten steel and the floor is of wood. One is able to walk across the Secret Garden by water or have a pause and sit around the flowers and the stone base. The Space of Water is placed on the sea on the west side of hospital’s garden to an ancient location of old boat platforms and swimming rooms situated nearby. The walls and the floor are of stainless steel. The structure of the floor is open and when the sun shining through the seawater, the movements and reflections appear on inner surfaces. One is able to sit by the edge of metal grating of the floor on a warm wooden board and wet toes into a fresh seawater. The Space of Light and Twilight is located in around the cellar of the old chapel and charnel house. During darkness the new pavilion functions as a lantern style landmark down the Lapinlahdentie Street. The Space of Light lies on the roof of the cellar, the Space of Twilight replacing the ancient interior of the cellar. The corridor space is circled around the old cellar leading to the Space of Light. The new structures are mainly of glass. A view is risen up to the roof inside the Space of Light where one is able to have a look at the sky and the surrounding tops of the trees. The Gate is situated at the intersection of the right of the way and the park area in the end of an old elm street. The pavilion acts as landmark for passer-byes on the busy Western Highway. The intention of this space is to create a place at the end of the old elm street and restore visibly this promenade which in olden times used to lead to an ancient viewpoint where also midsummer was celebrated. The structure of the pavilion is of burned tree, the smell bringing a memory from the fire. The new pavilions are places of silence interacting with the ancient invisible history. They create a modern layer of a park respecting old and bringing out hidden history. When the main building hasn’t been used as a hospital anymore, it has been a pleasure to notice how people have served the area as the public garden area for refreshing and organising events. The park area is filled with precious history and I would hope that it would remain as public garden area, a common place for everyone.