Juhani Känkäsen Kilttipakko uusliberalististen työolojen satiirisena ja metafiktiivisenä representaationa

• Main Author: Mällinen, V. (Ville)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2015
• Subjects: Literature
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505211599; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201505211599

Pro gradu -tutkielmassani käsittelen Juhani Känkäsen vuonna 2007 ilmestynyttä romaania ”Kilttipakko”. Tutkin, miten Känkäsen romaani ilmentää ja tematisoi työoloja ja niiden historiallista muutosta suomalaisessa itsenäisyyden ajan yhteiskunnassa. Teos liittyy pitkään suomalaisen kirjallisuuden jatkumoon, joka pohtii työn muotoja ja työlle annettuja merkityksiä. Väitän, että teoksen tematiikalle on keskeistä työolojen kuvaus tilanteessa, jossa uusliberalistisella ideologialla on hegemoninen asema. Esitän näkemyksen, että ”Kilttipakko” omalla tavallaan jatkaa yhteiskunnallisen romaanin perinnettä osallistumalla dialogiin yhteiskunnan tilasta. Lähestymistapani olen määritellyt kirjallisuussosiologiseksi, ja tarkastelen kohdeteosta laajasti sosiologisen tutkimuskirjallisuuden kontekstista käsin. ”Kilttipakko” on itsestään tietoinen ja satiirinen romaani. Tutkielmani nimi onkin yksinkertaisesti ”Juhani Känkäsen Kilttipakko uusliberalististen työolojen satiirisena ja metafiktiivisenä representaationa”. Esittelen tutkimukselleni keskeistä kirjallisuustieteellistä käsitteistöä ja temaattisesti tärkeää yhteiskunnallista taustaa. Keskeisin tutkimustehtäväni on tuoda ilmi, miten satiiriseksi ja metafiktiiviseksi osoittamani aines representoi ja kommentoi uusliberalistisia työolosuhteita. Lisäksi osoitan, että Juha Siltalan tutkimus ”Työelämän huonontumisen lyhyt historia” (2004) on kohdeteokseni merkittävä pohjateksti. Tutkimustyötä teen tuomalla käyttämäni sosiologisen lähdeaineiston dialogiseen suhteeseen ”Kilttipakon” esittämän kanssa. ”Kilttipakossa” uusliberalismin tuottamat työolosuhteet representoituvat yksilön kokemusten kautta. Teoksessa ironisoidaan uusliberalistista retoriikkaa ja tematisoidaan humoristisesti luokka-asetelmaa hyötyjien ja häviäjien välillä. Humoristisuus ja postmodernistiseksikin määriteltävissä oleva leikillisyys ovat tekosen leimallisimpia piirteitä. Pohdin ”Kilttipakon” suhdetta realismin kerrontaperinteeseen, ja totean, että se yhteiskunnallisena romaanina toteuttaa perinteisesti realistisena pidetyn kerrontaperinteen päämääriä käyttäen ei-realistisina pidettyjä konventioita. Johtopäätökseni on, että teoksen metafiktiiviset piirteet tuovat sen tiiviiseen yhteyteen reaalimaailman kanssa niin, että teoksessa satirisoidut uusliberalismin tuottamat olosuhteet laajenevat kommentoimaan lukijan asuttaman todellisuuden tilaa. Täten ”Kilttipakko” todella on yhteiskunnallinen romaani. Tulkintani mukaan se loppuratkaisunsa myötä asettelee sosiaalisuutta ja solidaarisuutta ansainnan ja hyödyn tavoittelun vaihtoehdoiksi tai vastavoimiksi. Yhteiskunnallisena romaanina ”Kilttipakko” kuitenkin on lajissaan marginaalissa, sillä se ei ole juurikaan saanut ääntään kuuluviin esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksen piirissä.