”Ei kaikkia voi panna sammaan muottiin”:isoäidin elämänkertomus kasvatettavasta kasvattajaksi

• Main Author: Laukka, E. (Emmi)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2015
• Subjects: Education
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505071459; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201505071459

Tutkielma käsittelee tutkijan suuriin ikäluokkiin kuuluvan ja Amerikasta Suomeen lapsena muuttaneen isoäidin, Hellenin, elämänkertomusta kasvatuksen näkökulmasta. Se tuo julki Helleniin kasvatettavana ja kasvattajana vaikuttaneet olosuhteet sekä hänen kasvatusnäkemyksensä. Tutkimuskysymykset ovat: ”Mitä Hellen kertoo kasvattajistaan ja miten kiintymyssuhde näkyy lapsuudenkertomuksessa?” ja ”Mitä Hellen kertoo itsestään kasvattajana ja millainen hänen kasvatusnäkemyksensä on?”. Tutkimuksen viitekehyksenä toimivat sekä kerronnallinen tutkimus että elämäkertatutkimus. Kerronnallisen tutkimuksen kohteena ovat kertomukset, joita ihmiset tuottavat esimerkiksi sanoin, kuvin tai liikkein. Elämäkertatutkimuksessa huomio kohdistuu kertomuksiin ihmisten elämistä. Ne voivat olla henkilöiden itsensä tai jonkun toisen kertomia. Tässä kerronnallisessa elämäkertatutkimuksessa ollaan kiinnostuneita Hellenin itse tuottamasta elämänkertomuksesta sekä siitä, millainen hänen kasvatusnäkemyksensä kertomuksen perusteella on. Aineisto on kerätty haastattelemalla isoäitiä yhteensä viisi kertaa elämäkertahaastattelun avulla. Kerronnallisen elämäkertahaastattelun mukaisesti haastateltava on saanut vapaasti kertoa elämästään omin sanoin ja juuri niitä asioita, jotka kokee haastattelutilanteessa merkityksellisiksi. Aineistoa on analysoitu luokittelun, tematisoinnin, kronologisesti järjestelemisen ja uudelleenkirjoituksen (transcription) avulla sekä vertaamalla sitä muiden tutkimusten luomaan ajankuvaan ja kasvatukseen liittyvään tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimuksessa kerrotaan isoäidin elämänkertomus lapsuudesta isoäitiyteen saakka hänen ääntään kunnioittaen sekä tulkitaan sen pohjalta hänen kasvatusnäkemystään. Haastateltu isoäiti, Hellen, muutti ilman vanhempiaan Amerikasta Suomen maaseudulle 1950-luvun lopulla ollessaan 10-vuotias. Hän aloitti koulunkäynnin ensimmäisestä luokasta yhdessä pikkusiskonsa kanssa. Tätinsä ja serkkunsa luona asuessaan hän teki vapaa-ajallaan koti- ja lastenhoitotöitä, kuten tuon ajan Suomen maaseudun elämään kuului. Koulun päätettyään 17-vuotiaana Hellen perusti perheen ja muutaman vuoden kotiäitinä oltuaan alkoi pitää huolta myös tuttaviensa lapsista niin epävirallisena kuin virallisenakin perhepäivähoitajana. Perheen isä teki töitä ruopalla, eikä näin ollen aina ollut auttamassa kotihoidossa olevien lasten kanssa. Muutaman vuoden päästä Hellen väsyttyään jätti perhepäivähoitajan kuormittavan työn ja aloitti työskentelyn tehtaassa. 1980-luvun lopulla isoäidiksi tultuaan hän jäi yllättäen leskeksi ja yksinhuoltajaksi. Tutkimus tuo julki Hellenin ainutlaatuisen elämänkertomuksen, joka on sellaisenaan arvokas. Siitä voi löytää huomioon otettavia tekijöitä esimerkiksi maahanmuuttajien, orpojen ja huostaan otettujen lasten kasvatukseen ja kehityksen tukemiseen. Lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta Hellenin elämänkertomus on valoisa ja elämänmyönteinen. Se luo positiivisen kuvan niiden lasten mahdollisuuksista, joilla on rikkinäinen menneisyys. Hellenin kasvatusnäkemys näyttäytyy kertomuksessa välittävänä, luottavana, oikeudenmukaisena ja lasten yksilöllisyyttä kunnioittavana. Tutkimuksen luotettavuuden ja eettisyyden varmistamiseksi tutkija on ollut haastateltavaan yhteydessä läpi tutkimuksen ja varmistanut useampaan otteeseen, että tutkimuksessa kuuluu haastateltavan ääni. Hellenin nimeä ei ole muutettu, mutta muutoin tutkimus on tutkimussopimuksen mukaisesti anonymisoitu. Tutkimuksen kulku sekä sukulaisuussuhde ja sen vaikutus tutkimukseen on tuotu avoimesti ja kattavasti esille läpi tutkielman.