“Above all, we must train teachers to encourage their students”:ecouragement in theory and practice

• Main Author: Ainesmaa, S. (Susanna)
• Format: Dissertation
• Language: English
• Published: University of Oulu 2015
• Subjects: Education
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201504021261; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201504021261

This research is a deductive, theory-oriented, narrative research that studies the topic of encouragement which as a topic was born out of my own experiences of encouraging and discouraging teachers. Encouragement is generally expected of teachers, but during my studies I have not gained much practical knowledge on how to actually implement it. One of the goals was to find how encouragement is defined by different researchers, and by the three primary school teachers interviewed for this research, using a half-structured interview method. Secondly, the aim was to study the effects of encouragement in the light of both theoretical and empirical data. The theoretical background consists of theories linked to Individual Psychology and Behaviorism and positive classroom management approaches. A comparison of the terms encouragement and praise serves as a basis for the theoretical part also. Discussion of the terms discouragement, punishment and the use of reward is included, because of their strong link to the topic. Through analysing the interviewees’ narratives by combining two ways of data analysis: thematic analysis of narratives and narrative analysis, I wanted to find out what kind of experiences teachers have on encouraging students in the classroom, and what are the practical methods they use in their work. Common features of the definitions for encouragement from the theory were such as: a process focusing on the resources and potential of an individual in order to enhance self-esteem and self-acceptance; an attitude portraying care and value non- verbally and verbally; and empowering someone with positive feedback. Teachers defined it as helping and supporting the students, cheering somebody on, or helping somebody achieve something they could not achieve alone. Praise on the other hand is seen as evaluative feedback on the behavior of the child. Many researchers discuss the bad effects of praise, because statements such as “good job” focus more on the final product and can create dependency for a teacher’s approval. The interviewees did not differentiate between these two terms as strongly. Academic success along with motivation and a healthier self-image and self-esteem are the positive effects of encouragement that rose up the most from literature. In the teachers’ opinion the effects of encouragement are: children gaining more confidence, feeling secure, drive for learning and positive perception of themselves. Although some of the researchers stated that feedback should not be given about the personality of the student, teachers saw it as an important part of their job. The interviewees had learned a great deal on this subject from their own life experiences and the question I was left with and included in the discussion part of this thesis is: Are the personal experiences the best of teachers, or can for example teacher training bring some-thing to the table with this issue? === Tutkimukseni on deduktiivinen, teorialähtöinen, narratiivinen tutkimus, joka käsittelee rohkaisemista teoriassa sekä käytännössä opettajan kokemuksien pohjalta. Aihe tutkimukselleni syntyi omista kokemuksistani rohkaisevista ja lannistavista opettajista. Rohkaiseminen on asia, jota yleisesti odotetaan opettajan työssä automaattisesti, mutta opintojeni aikana en ole oppinut moniakaan tapoja tai menetelmiä, joilla voi käytännössä rohkaista oppilaita. Tutkielman tavoite oli ottaa selvää, mitä rohkaiseminen ylipäätään on, ja miten tutkijat sekä kolme alakoulun opettajaa, joita haastattelin puolistrukturoidun haastattelun avulla, sen määrittelevät. Toinen päämäärä oli tutkia, mitkä ovat ne asiat joihin rohkaiseminen vaikuttaa teoriassa ja käytännössä. Teoreettinen viitekehys koostuu tutkimuksista ja teorioista liittyen yksilöpsykologiaan, behaviorismiin ja positiivisten luokanhallinnan menetelmiin. Termien rohkaiseminen ja kehuminen vertailu on myös yksi osa teoreettisesta viitekehyksestä. Keskustelu lannistamisesta, palkitsemisesta sekä rangaistusten käyttämisestä on myös osa tutkimustani, sillä nämä liittyvät vahvasti aiheeseen. Yhdistämällä narratiivisen analyysin ja narratiivien temaattisen analyysin halusin tutkia opettajien kokemuksia sekä käytännön tapoja, joilla he rohkaisevat oppilaitaan luokassaan. Yhdistäviä piirteitä rohkaisemisen määritelmissä olivat: rohkaiseminen prosessina, joka keskittyy yksilön potentiaaliin edistääkseen yksilön itsetunnon kehitystä; asenne, joka välittää huolenpitoa ja oppilaan arvostusta; sekä yksilön voimaannuttamista positiivisen palautteen avulla. Opettajat käsittivät rohkaisemisen oppilaan tukemiseksi; kannustamiseksi, sekä välineeksi, joka auttaa oppilasta saavuttamaan jotakin sellaista, mitä he eivät yksin saavuttaisi. Monet tutkijat puhuvat kehumisen huonoista vaikutuksista, koska esimerkiksi ”hyvää työtä” keskittyy jo saavutettuun asiaan ja voi tehdä oppilaan riippuvaiseksi opettajan hyväksynnästä. Haastateltavat eivät tehneet yhtä suurta eroa termien rohkaiseminen ja kehuminen välille. Kirjallisuudesta nousevia positiivisia vaikutuksia, joita rohkaiseminen saa aikaan olivat: parempi akateeminen aikaansaaminen, motivaatio, terveempi itsetunto ja minäkuva. Opettajien mielestä rohkaiseminen vaikuttaa lasten itseluottamukseen, turvallisuudentunteeseen, oppimisen intoon sekä positiiviseen käsitykseen oppilaasta itsestään. Vaikka osa tutkijoista oli sitä mieltä, että palautteen ei tulisi kohdistua yksilön persoonaan, opettajat kokivat tämän olevan tärkeä osa heidän työtään. Haastateltavat olivat oppineet suuren osan aiheesta omien kokemuksiensa kautta. Yksi kysymyksistä, jota jäin pohtimaan tutkimuksen johdosta, on; vaikuttavatko henkilökohtaiset kokemukset parhaiten rohkaisemisen taidon oppimiseen, vai voiko esimerkiksi opettajankoulutus tuoda oman panostuksensa rohkaisemisen kulttuurin leviämiseksi.