”Siinä nyt oli pari muuttujaa”:maskuliinisuuksien representaatioita Dome Karukosken pohjoisessa road-elokuvassa Napapiirin sankarit
Tutkin Dome Karukosken Napapiirin sankarit -elokuvan (2010) representoimia erilaisia maskuliinisuuksia. Analysoin eritoten kotinurkkiin majailemaan jääneiden, syrjäytyneiden ja työttömien miesten — niin sanottujen peräkammarin poikien — maskuliinisuutta ja heidän muuttumistaan elokuvan esittämän vuo...
| Main Author: | |
|---|---|
| Format: | Dissertation |
| Language: | Finnish |
| Published: |
University of Oulu
2015
|
| Subjects: | |
| Online Access: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201501161020 http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201501161020 |
| Summary: | Tutkin Dome Karukosken Napapiirin sankarit -elokuvan (2010) representoimia erilaisia maskuliinisuuksia. Analysoin eritoten kotinurkkiin majailemaan jääneiden, syrjäytyneiden ja työttömien miesten — niin sanottujen peräkammarin poikien — maskuliinisuutta ja heidän muuttumistaan elokuvan esittämän vuorokauden aikana. Käytin kehittelemääni peräkammarimaskuliinisuuden termiä analysoidakseni tarkemmin mieshahmoja ja heidän ”muuttujiaan”. Hyödynsin Jukka Sankalan (2009 & 2011) tutkimuksia Lapin peräkammarin poikamiesten arjesta ja identiteettikäsityksistä. Lähdekirjallisuutena käytin myös kriittisten maskuliinisuuksien tutkimuksia sekä elokuvatutkimuksen teorioita, joita hyödynsin varsinkin road-genrestä kirjoittaessani. Analysoin Napapiirin sankareita elokuvallisen tekstin lähiluvun kautta.
Napapiirin sankarit täyttää road-genren elokuvan merkittävimmät määritelmät: identiteetin uudistamisen tarinassa, jossa lähdetään kotoa ja sinne palataan muuttuneena (Römpötti 2012; Cohan & Hark 1997; Laderman 2002). Napapiirin sankarit on toisaalta kolmen miehen — Jannen, Kapun ja Tapion — kasvukertomus, toisaalta aikalaisdiagnoosi. Elokuva tarjoaa näkökulmia arktisen hysterian ilmiöön, johon liitetään muun maussa synkkyyden, syrjäytymisen ja kuoleman teemoja (Ihonen 1999). Matkan syynä oleva digiboksin hankkiminen on lopulta Jannelle asetettu miehuuskoe: raskaana oleva avopuoliso testaa, onko Jannesta vastuulliseksi isäksi. Kapu puolestaan taistelee menneisyyden traumojen kanssa, ja Tapion on itsenäistyttävä voimakkaasta äidistään. Vuorokauden aikana Janne, Kapu ja Tapio uudistavat identiteettinsä passiivisista luovuttajista voimaantuneiksi miehiksi.
Jannen kilpailijassa Mikossa on hegemonisen maskuliinisuuden vaatimia kriteereitä: hän on vauras ja työssäkäyvä mies (Jokinen 2000 & 2012; Sipilä 1994). Pinnalta katsottuna Mikko on epäeettinen hahmo, koska hän haluaa voittaa entisen tyttöystävänsä Inarin itselleen epärehellisin keinoin. Janne sitä vastoin on sympaattinen peräkammarin poika, joka saa katsojan kunnioittamaan itseään. Kuitenkin myös Janne käyttää epärehellisiä keinoja saadakseen rahat digiboksiin, ja lopulta hän tavoittelee juuri sitä, mitä Mikolla on: statusta ja turvallisuutta. Napapiirin sankarit onkin pohjimmiltaan kesyyntymistarina miehen normin täyttämisestä. Peräkammarimaskuliinisuudesta on elokuvan mukaan kasvettava pois, mutta samalla edes puhtaan hegemoninen maskuliinisuus ei ole tavoiteltavaa miehuutta, vaan myös sitä on täydennettävä. Napapiirin sankarit ei siis lopulta vastaa kysymykseen siitä, mikä on maskuliinisuuden ideaali. Jää epäselväksi, millainen tulevaisuus mieskolmikkoa odottaa.
Toin tutkielmassani esille, että peräkammarimaskuliinisuus kumpuaa osaksi arktisen hysterian rakenteista. Niiden välistä suhdetta olisi mielenkiintoista ja antoisaa tutkia lisää. Napapiirin sankarit -elokuvan tuleva jatko-osa puolestaan tarjoaisi kiinnostavan mahdollisuuden tutkia miesten kehitystarinaa vielä pidemmälle. |
|---|