Huutoja maan alta!:oululaiset alakulttuurilehdet — kulttuurinen tila, vastakulttuuriset sisällöt ja keinot

• Main Author: Hyyppä, M. (Marlene)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2014
• Subjects: Literature
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201410161936; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201410161936

Tutkimukseni käsittelee oululaisia alakulttuurilehtiä. Primääriaineistoni koostuu seuraavista lehdistä: Tilt Zeitung (1979–1980), Anonyymi mustetahra (1979–1981), Kupla (1981–1983), Ruuvari (1988–1995) ja Esa (2005–). Tilt Zeitung ja Anonyymi mustetahra kytkeytyvät 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alkupuolella kukoistaneisiin paikallisiin punk- ja uusi aalto -alakulttuureihin. Lehdet välittävät tietoa alakulttuurin sisällä ja kritisoivat valtakulttuurin instituutioita. Sarjakuvalehdet Kupla ja Ruuvari pyrkivät vahvistamaan suomalaisen sarjakuvan kehnoa asemaa julkaisemalla kotimaista ja paikallista sarjakuvaa 1980-luvulta 1990-luvun puoliväliin saakka. Esa on nuorten aikuisten miesten elämäntyyliä kuvaava alakulttuurilehti, joka on yhteydessä paikalliseen skeittikulttuuriin esitellen myös graffitia ja katutaidetta 2000-luvun puolelta. Tutkimukseni tärkein tehtävä on dokumentaarinen: kirjoittamattoman paikalliskulttuurin tallentaminen ja esitteleminen. Toisena merkittävänä osuutena tutkimuksessa on alakulttuurilehtien asettaminen kulttuuriseen kontekstiin. Kolmantena, koko tutkimuksen läpi jatkuvana teemana, on vastakulttuuriset sisällöt ja keinot oululaisissa alakulttuurilehdissä, joita pyrin kartoittamaan ja hahmottelemaan työkaluja niiden tulkitsemiseen. Aiheesta ei löydy aiempaa tieteellistä tutkimusta, eikä siitä ole kirjoitettu syventävästi myöskään lehdistössä tai kulttuurihistoriaa käsittelevissä teoksissa. Keskeisenä kysymyksenä on alakulttuurilehtien kulttuurisen tilan määrittely, jota selvitän tekijöiden haastattelujen, sanomalehtijuttujen ja lehtiin liittyvien alakulttuurien taustojen avulla. Kerron myös zine-lehtien historiasta yleisesti ja sitten tarkemmin Suomen zine-julkaisujen kahdesta huippukaudesta: suomalaisesta undergroundista (n.1967–1970) ja punk-kulttuurin mukana tuomasta pienlehtivillityksestä, joka jatkui 1970-luvun lopulta 1980-luvulle asti. Tekemäni haastattelut paljastavat uutta tietoa alakulttuurilehtiin liittyvien tietojen lisäksi myös punk-, sarjakuva-, skeitti- ja graffitikulttuureista Oulussa. Lähestymistapani yhdistelee kulttuurintutkimuksen, sosiologian, kulttuuriantropologian ja taiteentutkimuksen keinoja. Tutkimieni lehtien asema kulttuurin kentällä on alakulttuurinen ja ne toimivat valtakulttuurin sivussa vahvasti omaperäisiä toimituskäytäntöjä hyödyntäen. Osallistuva DIY eli Do It Yourself -asenne ja bricolage eli käsillä olevien ainesten luova hyödyntäminen ilmenevät niin lehtien sisällöissä kuin tekotavoissakin. Alakulttuurilehtien ilmaisullinen vapaus peilautuu valtakulttuurin tabuja, sensuuria ja skandaaleja aiheuttavia sisältöjä vasten. Vastakulttuuriset sisällöt ilmenevät tutkimusaineistossani muun muassa valtainstituutioiden ja normien kritisointina sekä ruumiillisuuden vapaana kuvauksena. Käsityksiä hyvästä mausta rikotaan karnevalistisella hulluttelulla, joka näkyy eritteiden ja groteskin ruumiin kuvauksen lisäksi myös splatter-genrelle ominaisena graafisena ruumiin silpomisena ja veren kuvauksena Valtakulttuurin genrejä ja hahmoja ”kaapataan” ja esitetään uusissa konteksteissa, gonzo-journalismi vie toimittajan osalliseksi tapahtumia ja dadaistiset vaikutteet näkyvät spontaanissa ja hyppivässä tekstin etenemisessä. Vastakulttuuriset sisällöt ja keinot haastavat valtakulttuurin diskursiivista valtaa ja luovat toisinaan uusia ilmaisutapoja ja tyylejä. Alakulttuurilehtien tekijät ammentavat sisältöä lehtiinsä omista alakulttuureistaan ja elämäntyyleistään. Lehdet muodostavat kuvan alakulttuureista ja ihmisistä, joille ne ovat tarjonneet vapaan ilmaisukanavan. Alakulttuurilehtien yksi ansio on alakulttuurin määrittely sisältäpäin ja äänen antaminen virallisten valtarakennelmien sivussa toimiville alakulttuurin jäsenille. Itsenäiset tekotavat mahdollistavat lehtien tekemisen ympäröivistä yhteiskunnallisista ja kulttuurisista olosuhteista riippumatta.