Hammashoidon potilasvahinkojen korvattavuuden analyysi kaksiarvoisella ja järjestysasteikollisella logistisella regressiolla

• Main Author: Karhunen, S. (Sini)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2014
• Subjects: Statistics
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405291607; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201405291607

Tutkielmassa tarkastellaan potilaiden potilasvahinkohakemusten korvattavuuteen vaikuttavia tekijöitä hammassairauksia koskevien hoitojen osalta. Siinä analysoidaan erityisesti millainen vaikutus potilasvahingon korvattavuuteen on potilaan iällä, sukupuolella, perussairaudella, vakuutussektorilla ja hakemuksen ratkaisuvuodella. Tutkimusaineisto käsittää Potilasvakuutuskeskuksen vuosien 2000–2011 keräämät tiedot hammassairauksia koskevista korvaushakemuksista. Tutkielmassa kaikki potilasvahingot olivat käytännössä hoitovahinkoja. Tutkimusmenetelminä on käytetty sekä kaksiarvoista että järjestysasteikollista logistista regressiomallia. Kaksiarvoisessa mallissa vasteen luokat ovat "korvattu hoitovahinko" ja "ei korvattu hoitovahinko”. Järjestysasteikollisena mallina on verrannollisten vetojen malli ja sen vastemuuttujalla on kolme järjestettyä luokkaa; "korvattu hoitovahinko", "vahinko oli vähäinen tai siedettävä" ja "muu epäämisperuste". Tutkielmassa tarkastellaan myös verrannollisten vetojen mallin soveltuvuutta aineistoon. Selkeimpiä eroja oli julkisen ja yksityisen vakuutussektorin välillä. Yksityisellä vakuutussektorilla potilasvahinkohakemuksista korvattiin 47 % ja julkisella 31 %. Eri ikäluokissa eniten korvattavia hoitovahinkoja oli 20–39-vuotiailla (43 %) ja 40–59-vuotiailla (42 %). Vähiten korvattavia hoitovahinkoja oli 0–19-vuotiailla (31 %) ja 80–98-vuotiailla (28 %). Perussairauksien kohdalla suurin osuus korvattavia hoitovahinkoja oli luokassa ”muut hampaiden ja tukikudosten sairaudet” (47 %), kun taas luokassa ”hammaskaries” vastaava osuus oli 37 % ja luokassa ”hampaanjuuren kärkeä ympäröivien kudosten sairaudet” 39 %. Tuloksissa nähdään, että hoitovahinkoja korvattiin vähemmän vuosina 2005–2011 kuin niitä edeltäneinä vuosina. Vuonna 2003 oli korvattu suhteellisesti eniten hoitovahinkoja. Yksityistä sektoria käyttäneiden potilaiden hoitovahinkoja korvattiin julkista sektoria käyttäneitä enemmän. Ikäluokissa 0–19 ja 80–98 potilaiden hoitovahinkoja korvattiin vähemmän kuin muissa ikäluokissa. Sukupuolten välillä ei ollut selkeää eroa. Perussairautena hammaskariesta hoidattaneilta potilailta korvattiin vähemmän vahinkoja kuin muista sairausluokista. Kaksiarvoisen ja järjestysasteikollisen mallin tulokset ovat samansuuntaisia. Verrannollisten vetojen mallin käytössä saattaa tämän aineiston kohdalla olla jonkin verran ristiriitaa. Näyttää siltä, että selittävillä muuttujilla on hieman erilainen vaikutus vasteeseen sen luokasta riippuen. Tämä koskee kaikkia muista selittäviä muuttujia paitsi sukupuolta.