Maailmanperintökohteen suojavyöhykkeellä:Rauman Tuulensuun täydennysrakentaminen

• Main Author: Eskelinen, H. (Hanna)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2014
• Subjects: Architecture
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405271509; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201405271509

Tausta: Vuonna 1991 UNESCOn maailmanperintölistalle nostettu Vanha Rauma ja sen suojavyöhyke kattavat yhdessä Rauman ydinkeskustan. Raumalla moderni keskustakehitys tapahtuu lähes aina suojavyöhykkeellä, läheisessä suhteessa kaupungin elävään historialliseen keskukseen. Diplomityöni on kannanotto tähän erityiseen kaksoisrooliin. Suojavyöhykkeen käsite on tulkinnanvarainen, ja sen muodostama suoja maailmanperintökohteen säilymiselle ilmenee eri tavoin kohteesta riippuen. Usein termi viittaa rakentamisen tiukempaan asemakaavalliseen ohjaukseen. Pohdinta suojavyöhykkeen merkityksestä on ajankohtaista. Raumalla on vireillä keskustaa voimakkaasti muokkaavia kaavahankkeita, jotka yhdessä toteutuessaan voivat vaarantaa Vanhan Rauman kaupallisen erityisaseman. Sen varaan rakentuu Vanhan Rauman maailmanperintöarvo elävänä kaupunkikeskuksena. Vireillä on sekä keskustan osayleiskaava että ns. Kanalin länsirannan asemakaavan muutos, joka tähtää Rauman mittakaavassa suureen kauppa-, matka- ja asuinkompleksiin. Hanke vertautuu mittakaavallisesti diplomityössä esiin nostettuun Rauman Nahkatehtaan historiaan. Vanhassa Raumassa ja Tuulensuun kortteleissa sijainnut punatiilinen tehdas hallitsi Rauman keskustakuvaa toimintansa aikana vuosina 1881–1968, minkä jälkeen tehdasalue hävisi äkisti ja täydellisesti keskustakuvasta. Nykypäivänä historiallisiksi arvorakennuksiksi luettavat kohteet korvattiin aikaansa edustavalla bulkilla; modernilla kauppakeskus Suvituulella Vanhassa Raumassa ja Tuulensuun korttelissa seitsen- ja kolmikerroksisilla lähiömäisillä asuintaloilla. Samassa 1970-luvun aallossa Vanhan Rauman ja Tuulensuun korttelin välissä sijainnut Tallikedon puisto korvattiin ylileveällä tieosuudella. Tehdasalueen purkamiseen ja uudisrakentamiseen johtaneen prosessin kaltainen interventio suojavyöhykkeellä ei saisi olla mahdollinen nykypäivänä. Nykyisiä ja tulevia kehityshankkeita tulisi verrata kaupunkikuvallisesti Nahkatehtaan hävittämiseen. Se, mikä nykyään nähdään arvoltaan korkeintaan keskinkertaisena, tulee näyttäytymään toisin suhteellisen lyhyen ajan kuluessa. Menetettyä ei saada takaisin. Analyysi ja suunnitelma: Diplomityön muodostavat tutkielma ja sen johtopäätöksille perustuva suunnitelma. Analyysin tiedot perustuvat kirjallisuuteen, arkisto- ja kenttätyöhön sekä haastatteluihin. Johtopäätökset suojavyöhykkeen merkityksestä Vanhalle Raumalle perustuvat taustatiedon avulla tehtyyn kaava- ja rakennushistoriallisen tarkasteluun, nykytilanteen kartoittamiseen sekä maailmanperintökohteen suojavyöhykkeen pohdiskeluun kansainvälisten esimerkkien valossa. Tulkintani suojavyöhykkeen roolista kulminoituu maailmanperinnön säilymistä turvaavan asenneilmaston luomiseen. Tämä ilmenee eri-ikäisten suojavyöhykealueiden kunnioittamisena itsenäisinä kokonaisuuksinaan sekä rajavyöhykkeen harmonisoivaa käsittelyä. Korostan suojavyöhykkeen positiivisia mahdollisuuksia rajoitusten ohella, ja erityisesti Rauma-brändin kehittämistä paikallisista lähtökohdista ammentavan arkkitehtuurin avulla. Johtopäätöksiä havainnollistaa viitesuunnitelma Vanhan Rauman vieressä sijaitsevan case-alueen täydennysrakentamisesta. Case Tuulensuun korttelien rakennettu historia muodostuu kahdesta päävaiheesta. 1970–80-luvuilla muodostunutta nykytilaa edelsi noin kahdeksan vuosikymmentä punatiilisenä tehdaskorttelina puurakenteisine asuin- ja makasiinirakennuksineen. Nykyään lähiömäinen asuinalue muodostaa jyrkän kontrastin rajanaapuriinsa Vanhaan Raumaan ja antaa keskustasta jäsentymättömän ensivaikutelman saavuttaessa kaupunkiin itäistä yhdysväylää pitkin. Pyrin harmonisoimaan korttelien suhdetta Vanhaan Raumaan ja nostamaan alueen statusta kaupungin käyntikorttina. Palautan kaupunkikuvasta hävinneen Tallikedon puiston Tuulensuun korttelin ja Vanhan Rauman väliin. Tunnistan 1970-luvun korttelin arvot ja esitän sen julkisivujen säilyttämistä. Eheytän asuntorakentamisen avulla alueen tilallista rikkonaisuutta, ja elävöitän sisäänpäin kääntyvän korttelialueen katunäkymiä. Asuinalueen tavoiteltu sosiaalinen rakenne jatkaa Vanhan Rauman kaltaista ja Tuulensuun korttelissa esiintyvää yhteisöllistä, asumisidentiteetiltään rikasta linjaa. Diplomityö heijastaa suojavyöhyketeeman ohella nykyhetken ilmiötä — 1970-luvun rakennustaiteen arvon asteittaista tunnustamista, ja enteilee sen nousemista suojeltavan rakennusperinnön piiriin.