Arvioinnin vaikutus koululiikuntamotivaatioon:tutkimus oppilaiden asenteista ja motiiveista

• Main Authors: Kasurinen, O-P. (Olli-Pekka), Kyllönen, M. (Miikka)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2014
• Online Access: http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201403291229

Tiivistelmä. Tutkimuksemme tarkoituksena oli saada selville oppilaiden kokemuksia liikunnan numeroarvioinnin vaikutuksesta liikuntamotivaatioon ja fyysiseen aktiivisuuteen liikuntatunnilla. Tutkimme myös tyttöjen ja poikien, ylä- ja alakouluikäisten sekä hyvin liikunnassa menestyvien, keskivertoisten liikkujien sekä heikomman numeron saaneiden oppilaiden vastausten välisiä eroja. Tutkimukseen osallistui 5.-9. -luokkien oppilaita eri kouluista Pohjois-Pohjanmaalta sekä Lapista. Vastaajia oli yhteensä 263 (n=263), tyttöjä vastaajista oli 134 (51%) ja poikia 129 (49%). Aineiston keräsimme Webropolaineistonkeruu- ja kyselyohjelmalla keväällä ja syksyllä 2013, salatun linkin kautta. Tutkimuksessa käytimme validoitua motivaatioilmastomittaria ja itsearvioitua fyysisen aktiivisuuden intensiteettiä kuvaavaa mittaria (Soini, Liukkonen & Jaakkola 2004). Lisäksi tutkimuksessa käytimme tutkimuskysymyksiin pohjautuvaa strukturoitua mittaria, jossa mitataan arviointiin ja koululiikuntatunteihin liittyviä asenteita sekä motiiveja. Vastauksista analysoimme osioiden sekä summamuuttujien korrelaatioita Pearsonin tulomomenttikorrelaation avulla. Motivaatioilmaston, fyysisen aktiivisuuden ja viihtyvyyden mittareiden sekä itse muodostamiemme summamuuttujien yhdenmukaisuutta analysoimme Cronbachin alfa-kertoimen avulla. Muuttujien välisiä keskiarvojen eroja tyttöjen ja poikien välillä tutkimme riippumattomien otosten t-testin avulla. Lisäksi käytimme kaksisuuntaista varianssianalyysiä mittaamaan muuttujien välistä tilastollista merkitsevyyttä. Aineiston analysoinnissa käytimme IBM SPSS Statistics 22.0 ohjelmaa. Tyttöjen ja poikien eroavaisuuksia vertailtaessa koululiikunnan kokemisessa ja numeroarviointiin suhtautumisessa, merkitsevää eroa oli vain kilpailuorientoitunutta motivaatioilmastoa mittaavassa summamuuttujassa. Tutkimuksessa käytettyjen muiden summamuuttujien tarkastelussa tyttöjen ja poikien välillä ei löytynyt merkitsevää eroa. Jaakkolan, Soinin ja Liukkosen (2006) tekemän tutkimuksen mukaan liikuntanumerolla ja koetulla pätevyydellä oli positiivinen yhteys, pojilla ja tytöillä yhtä suuri. Myös meidän tutkimuksestamme ilmeni samansuuntaisia tuloksia. Havaitsimme kiitettävän ja heikon numeron saaneiden oppilaiden välillä selkeitä eroja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, tehtäväorientoituneen motivaatioilmaston, kuntomotiivin ja numeromotiivin kokemisessa. Kiitettävän numeron saaneet oppilaat olivat selkeästi tehtäväorientoituneempia, kokivat enemmän sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kokivat liikunnan kuntoa parantavan vaikutuksen tärkeämpänä kuin heikon numeron saaneet oppilaat. Mitä parempi liikuntanumero oli, sitä tärkeämpänä se koettiin ja sitä enemmän liikuntaa arvostettiin oppiaineena. Tutkimustuloksissa vertailtujen keskiarvojen erojen perusteella hyvän ja kiitettävän numeron saaneet oppilaat kokevat numeroarvioinnin positiivisempana ja tärkeämpänä kuin heikon numeron saaneet oppilaat. Tulosten osalta voidaan sanoa, että ne ovat suuntaa antavia havaintoja ja ne ovat samassa linjassa muiden aiheesta tehtyjen tutkimusten kanssa. Otos ei kattanut koko Suomea eikä otoskoko riitä kattavan yleistyksen tekemiseen. Saimme kuitenkin opinnäytetyöksi laajan aineiston, jonka pohjalta pystyimme suorittamaan suunnitellut testit tilastollisesti hyväksyttävällä tasolla uusimpia tekniikoita ja välineitä hyödyntäen.