Moniammatillinen yhteistoiminta aivovammautuneiden hoidon ja kuntoutuksen työryhmissä Oulun yliopistollisessa sairaalassa

• Main Author: Marttila, A. (Annamaria)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2014
• Subjects: Health Sciences
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402261138; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201402261138

Tutkielman aiheena on moniammatillinen yhteistoiminta Oulun yliopistollisen sairaalan aivovammapoliklinikan kahdessa työryhmässä. Tavoitteena on selvittää työryhmien jäsenten käsityksiä moniammatillisesta yhteistoiminnasta. Tutkielman aineistona ovat kymmenen työryhmien jäsenen teemahaastattelut, jotka analysoitiin fenomenografisella menetelmällä. Tutkielman tuloksena ovat 1) moniammatillisen yhteistoiminnan käsitteen kuvauskategoriajärjestelmä, 2) moniammatillista yhteistoimintaa luonnehtivat kaksi kokonaiskäsitystä ja 3) kolme mallia toimijoiden suhteista moniammatillisessa yhteistoiminnassa. Lisäksi tuloksissa esitetään malli aivovammapotilaan prosessista aivovammapoliklinikalla. Moniammatillista yhteistoimintaa luonnehtivat viisi kategoriaa ovat: substanssin hallinta, asiantuntijuuksien kirjo, riittävät resurssit, yhteistyö ja jaetut roolit. Toisena tuloksena saadut kaksi moniammatillisen yhteistoiminnan kokonaiskäsitystä ovat: 1) eri alojen mahdollisuus konsultoida toisiaan ja 2) eri alojen välisen yhteisen keskustelun kautta tuotettu yhteinen näkemys, joiden yhdistelmä: ”yhteinen keskustelu, jonka pohjalta lääkäri muodostaa näkemyksen ja laatii lausunnon”, vastaa kutakuinkin käytännön toteumaa. Kolme mallia toimijoiden suhteista moniammatillisessa yhteistoiminnassa esittävät potilaan, lääkärin ja työryhmän suhteita, ja ne ovat analogisia teoriaosuudessa esitetylle eri alojen yhteisen toiminnan aste-eroille. Moniammatillisen yhteistoiminnan ongelmaksi koetaan resurssipula, joka vaikeuttaa toiminnan suunnittelua ja toisten jäsenten työnkuviin perehtymistä, mikä puolestaan lisää päällekkäistä työtä ja vähentää toimintaan sitoutumista. Keskeistä on tietoisuuden lisääminen työryhmässä, sairaalassa ja suhteessa sairaalan ulkopuolisiin toimijoihin, mikä kehittää myös potilaslähtöisyyttä sekä vastuunottoa ja -jakamista eri toimijoiden kesken. Tulosten perusteella suositellaan perusteellisen suunnitelman tekemistä sopivasta työmallista, johon kuuluu työryhmien jäsenten kouluttaminen. === The subject of the thesis is multiprofessional cooperation in two teams of clinic for traumatic brain injury at the Oulu University Hospital. The aim of the study is to research the conceptions of multiprofessional cooperation the team members have. The material of the study consists of ten team members’ theme interviews which were analysed using a phenomenographic approach. The results of the study are 1) categories of description for the concept of multiprofessional cooperation, 2) two general conceptions characterising multiprofessional cooperation, and 3) three models for actors in multiprofessional cooperation. In addition, there is a model for the process of traumatic brain injured patient at the clinic. The five categories characterising multiprofessional cooperation are: mastery of the substance, spectrum of expertises, sufficient resources, collaboration, and shared roles. The two general conceptions characterising multiprofessional cooperation are: 1) the possibility of different fields to consult each other, and 2) a joint view produced by a joint discussion between different fields, the combination of which, i.e. “a joint discussion, upon which a doctor forms a view and compiles a medical certificate” more or less matches with actualisation in practice. The three models for actors in multiprofessional cooperation set forth the relationships between a patient, a doctor and a team, and they are analogic to the degree difference of different fields’ common activity presented in theory part of the study. Interviewees see the shortage of resources to be the problem in multiprofessional cooperation. The shortage of resources complicates the planning of activity and the familiarisation with the work of other team members, which for its part, increases overlapping work and decreases commitment to activity. One central idea is to increase knowledge within the team, inside the hospital, and in relation to third party agents, which develops also patient-centred care, as well as responsibility taking, and sharing responsibility between different actors. Based on the results of the study, it is recommended that the clinic makes a comprehensive plan about the appropriate working model, which includes education of the members of the teams.