Global citizenship in the testimonials of Westerners volunteering in the global South

• Main Author: Oikarinen, K. (Kaisa)
• Format: Dissertation
• Language: English
• Published: University of Oulu 2013
• Subjects: Intercultural Teacher Education
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201312051978; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201312051978

The research at hand analyses the concept of global citizenship in the context of Westerners volunteering in the global South. Volunteering in the global South is becoming more and more popular, a growing number of organisations providing volunteering programmes. The volunteers from the global North can be seen to act in the framework of global citizenship, extending their ethical responsibilities from local to global. This research critically analyses the discourses produced in the testimonials volunteers have written of their experience. The research problem is two-fold. Firstly, how do the testimonials present the volunteers, their personal development and identity during the volunteering service? Secondly, how is the Other represented in the testimonials? What kind of relationships there are between self and Other? Postcolonial theory creates a framework of the inquiry; it is based on postcolonial ideas of development, benevolence and global citizenship. The research creates a continuum of postcolonial authors from different decades, connecting their ideas to the emerging concept of global citizenship. As postcolonial theory examines power relations, a logical methodological approach for the study is critical discourse analysis (CDA), which aims to develop a critical consciousness of domination, in this case the global North dominating the discourses of the global South in the form of volunteering testimonials. The data has been collected online from websites of two different non-governmental oraganisations (NGOs) offering volunteering programmes in the global South. On their websites, the organisations have published testimonials written by people who have already participated in the programme. The data is analysed in a sequence of readings based on principles of critical discourse analysis, and significant items have been categorised according a two-fold coding scheme of Representation of the Self and Representation of the Other Population (following Jakubiak &Smagorinsky, 2011). The interpretation of the data is done based on a modified framework of data analysis, and examining the findings from a postcolonial perspective. To summarise the results, firstly, the testimonials present volunteers as wanting to achieve personal growth and live an adventure. The testimonials render the Other as an enabler of those experiences, and the goals of the volunteering service are not negotiated between self and the Other. Secondly, the Other is romanticised and pathologised in the testimonials, and the relationship between self and Other lacks reciprocity. The testimonials create mostly pathologising discourses of the global South. Pathologising provides excellent marketing material for the NGOs running the programmes, as it demonstrates a need of intervention in the global South, and romanticising encourages the future volunteers to join the programme. This research also briefly addresses the role of the NGOs as producers of the discourse. The research at hand offers a peek into the volunteering in the South phenomenon by providing a case connecting ideas of global citizenship and volunteering. Moreover, it showcases some of the discourses produced in that context. It can serve as a starting point for self-reflection for the actors involved with volunteering in the global South, and raise discussion of the voluntour phenomenon. === Postkoloniaalinen teoria muodostaa tutkimuksen viitekehyksen, keskittyen postkolonialistiseen käsityksiin kehityksestä, vapaaehtoisuudesta ja maailmankansalaisuudesta. Tutkimus luo jatkumon eri aikakausien postkolonialistiselle tutkimukselle, liittäen niiden ajatukset maailmankansalaisuuteen, jonka merkitys ei vielä ole täysin vakiintunut. Postkolonialistisen teorian analysoidessa valtasuhteita, luonnollinen metodologinen jatkumo tutkimukselle on kriittisen diskurssianalyysin käyttö. Kriittinen diskurssianalyysi pyrkii edistämään olemassa olevien valtasuhteiden kriittistä tiedostamista, mikä tässä viitekehyksessä tarkoittaa globaalin pohjoisen ja globaalin etelän välistä suhdetta vapaaehtoisten kertomuksissa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kahden etelän vapaaehtoistyöohjelmia ylläpitävän järjestön Internet-sivuilta, joilla järjestöt julkaisevat ohjelmaan osallistuneiden vapaaehtoisten kokemuksia. Lopulliseen analyysiin valittu aineisto on ensin luettu kriittisen diskurssianalyysin perusteiden mukaisesti. Tämä prosessi on nostanut esiin merkityksellisiä osia aineistosta, jotka on kategorisoitu kaksiosaiseen kaavioon. Kaavion ensimmäinen osa käsittelee aineistoa, jossa viitataan itseen (tutkimuskysymys nro. 1), ja toinen osa puolestaan aineiston viittauksia toiseen (tutkimuskysymys nro. 2). Tutkimustulosten tulkinnassa on hyödynnetty muokattua aineistoanalyysikaaviota sekä postkolonialistista perspektiiviä. Tutkimustulosten yhteenvetona voidaan sanoa, että kertomukset kuvaavat vapaaehtoisia, jotka haluavat kehittyä ihmisinä ja kokea seikkailua. Toinen on kertomuksissa saanut roolin ainoastaan näiden kokemusten mahdollistajana. Vapaaehtoistyön tavoitteista ei ole neuvoteltu paikallisten ihmisten kanssa. Mitä tulee kertomusten välittämään kuvaan toisesta, ne antavat romantisoidun ja patologisoidun kuvat etelästä ja sen asukkaista. Itsen ja toisen suhteessa ei juuri ilmene vastavuoroisuutta. Kaiken kaikkiaan kertomukset tuottavat patologisoivaa diskurssia toiseudesta. Etelän suora tai epäsuora esittäminen negatiivisessa valossa on hyvää markkinointimateriaalia järjestöille, koska se tarjoaa oikeutuksen ja syyn etelään tehtäville interventioille. Romantisointi toisaalta rohkaisee mahdollisia tulevia vapaaehtoisia osallistumaan ohjelmaan. Pienenä osana tutkimusta käsitellään myös järjestöjen roolia diskurssien tuottajana ja ylläpitäjänä. Kyseinen tutkimus ei ole kattava kuvaus etelän vapaaehtoistyöohjelmista ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Se kuitenkin yhdistää maailmankansalaisuuden käsitteen vapaaehtoistyöhön, mahdollistaen tässä viitekehyksessä esiintyvien diskurssien havainnoimisen. Tutkimus voi toimia alkusysäyksenä etelän vapaaehtoistyön ohjelmien parissa työskentelevien itsetutkiskelulle, ja lisätä keskustelua siitä, millaisia diskursseja ohjelmat välittävät.