Muinaistutkijoiden imago ja sukupuolisuus suomalaisessa kaunokirjallisuudessa

• Main Author: Laitala, R. (Raisa)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2013
• Subjects: Archaeology
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201308151616; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201308151616

Arkeologeja populaarikulttuurissa on maailmalla tutkittu paljon, ja myös Suomessa arkeologien osaa populaarikulttuurissa on tutkittu jonkin verran. Yhtenäinen kuva arkeologien imagosta on kuitenkin jäänyt puutteelliseksi, ja lähden avaamaan sitä omalla tutkimuksellani. Tutkimuksellani selvitin arkeologien imagoa suomalaisen kaunokirjallisuuden kautta. Tutkimuskysymykseni keskittyvät pitkältä hahmojen sukupuoliseen imagoon. Tutkin myös lähdemateriaalissani esiintyviä arkeologihahmoja laajemminkin, sekä niiden mahdollista muuttumista ajassa. Pohdin myös arkeologien imagoa, sekä syitä sen muodostumiselle. Lähdemateriaalinani toimii 37 suomalaista kaunokirjallista teosta vuosilta 1914–2012, joissa esiintyy yhteensä 49 muinaistutkijahahmoa. Tutkin arkeologien imagoa ja sukupuolisuutta myös egyptologi- ja harrastaja-arkeologi hahmojen kautta, joita nimitän työssäni yhdessä arkeologihahmojen kanssa muinaistutkijahahmoiksi. Lähestyin materiaaliani laadullisen tutkimuksen menetelmin, ja tarkoitukseni oli tutustua materiaaliin huolellisesti ja tehdä sen pohjalta yleistyksiä arkeologien imagosta ja sukupuolisuudesta. Havaintojani materiaalista esittelen taulukoin ja runsain sitaatein. Kontekstualisoin havaintoni arkeologian historiaan ja tämän hetkiseen tilanteeseen. Tutkimuskirjallisuuteni muinaistutkijahahmoista noin 65 % on miehiä. Hahmot eivät kuitenkaan toteuta vahvoja sukupuolisia stereotypioita, vaan ovat jossain tapauksissa jopa melko androgyyneja. Miesmuinaistutkijahahmot on kuvattu naismuinaistutkijahahmoja korkeampiin ammatillisiin ja yhteiskunnallisiin asemiin. Sekä mies- että naismuinaistutkijahahmoilla kuvataan olevan vaikeuksia perheiden kanssa. Miehien kuvataan yleensä olevan huonoja vanhempia, ja yhdelläkään aineistoni naismuinaistutkijahahmolla taas ei ollut kertaakaan ydinperhettä. Sekä nais- että miesmuinaistutkijahahmoilla ura vaikeutti sekä perheen hankkimista että ylläpitoa. Aineistosta nousi eniten esiin muinaistutkijoihin liitetty epäsosiaalisuus ja outous, joka on myös negatiivisin muinaistutkijoihin liitetty ominaisuus. Suurin ajallinen muutos aineistossani on naismuinaistutkijahahmojen ilmestyminen lähdekirjallisuuteeni vasta vuonna 1996 ilmestyneessä teoksessa. Tutkimuksellani haluan avata arkeologien julkisuuskuvaa, ja kiinnittää huomion arkeologien julkisuuskuvan moniin puoliin. Imagon hallinnointi olisi tärkeää myös arkeologeille, sillä julkisuuskuva vaikuttaa sekä tutkimukselle ohjatun rahoituksen määrään, alalle hakeutuvien ihmisten määrään että alan saamaan julkisuuteen. Tutkimuksessani havaitsemieni arkeologiaan liitettyjen positiivisten mielikuvien vahvistaminen olisi tärkeää juuri näistä syistä. Arkeologien imagoa olisi mahdollista tutkia lisää laajemmista lähteistä ja esimerkiksi haastattelujen kautta.