Kasvatuspsykologian opiskelijoiden käsityksiä onnellisista lapsuuskokemuksista

• Main Author: Saarijärvi, P. (Pauliina)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2013
• Subjects: Education
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201304171192; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201304171192

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kasvatuspsykologian opiskelijoiden käsityksiä onnellisista lapsuuskokemuksista. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää tutkimusongelmaani eli sitä, millaisia onnelliset lapsuusmuistot ovat. Pyrin kuvaamaan kokemusten tunnuspiirteitä ja niille yhteisiä toistuvia teemoja, eli tarkoituksenani on ymmärtää kokemuksia sellaisenaan. Tutkimustehtäväni on siis ratkaista tutkimusongelmaani viiden tutkimuskysymyksen näkökulmasta, eli 1. Millaisia yksilöllisiä tunnekokemuksia lapsuusmuistoissa esiintyy, 2. Millaisen merkityksen muut ihmiset ja heidän toimintansa saavat kokemuksissa, 3. Millaisia yksilöllisiä arvostuksia lapsuuskokemukset ilmentävät, 4. Millaisia aistiyksityiskohtia lapsuuskokemukset sisältävät, ja 5. Millaisia ovat onnellisten lapsuusmuistojen tunnuspiirteet. Nämä kysymykset pohjautuvat aiheeseen liittyviin aiempiin tutkimuksiin, joissa on osoitettu, että lapsuuskokemuksissa toistuvat tietyt sisällölliset yksityiskohdat sekä tietyt tunneulottuvuudet, jotka ovat lapsuusmuistoja tutkittaessa keskeisessä asemassa. Tutkimukseni aineisto koostuu Oulun yliopistossa kerätystä aineistosta, joka sisältää kasvatuspsykologian opiskelijoiden lyhyitä kirjoitelmia. Kirjoitelmien tehtävänantona opiskelijat kuvasivat jonkin onnelliseksi mieltämänsä lapsuuskokemuksensa, sekä pohtivat syitä sille miksi juuri kyseinen tapahtuma on jäänyt heidän mieleensä. Analysoin aineistoni alun perin Glaserin ja Straussin vuonna 1967 esittelemällä metodilla, jatkuvan vertailun menetelmällä, joka on aineistolähtöinen, laadullinen analyysimenetelmä, eli aineiston pohjalta pyritään kategoriamallin rakentelun kautta luomaan ilmiötä selittävää teoriaa ilman alustavia hypoteeseja. Tutkimukseni keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää eri tunneulottuvuuksien erittäin merkittävässä asemassa olevaa selitysvoimaa sille, mikä tekee onnellisesta lapsuuskokemuksesta onnellisen ja pitkään muistettavan: se, minkä lapsi kokee tunnetasolla voimakkaasti lapsuudessaan, todennäköisimmin myös tuottaa pitkäkestoisen muistijäljen, jonka tunneintensiteetti säilyy muistissa myös pitkälle aikuisuuteen. Kokemusten aistiyksityiskohtia mainittiin paljon, ja kaikista eniten korostuivat visuaaliset yksityiskohdat, ja tämä ulottuvuus liittyy kokemusten tutkimisen yleisimmälle tasolle, eli lapsuuskokemusten tutkimukseen yleisesti. Onnellisten lapsuuskokemusten sisällöt vaihtelevat siis paljon, mutta keskeinen tekijä siinä, mikä erottaa onnellisen lapsuuskokemuksen millaisesta lapsuuskokemuksesta tahansa on juuri kokemuksen voimakkaassa, myönteisessä tunnelatauksessa. Keskeisimmiksi yksilöllisiksi tunnekokemuksiksi nousivat kaikenlaiset tutkittavien lapsuudenaikaiset uudet kokemukset, oppimiskokemukset ja itsensä ylittämisen tunteet, ja muiden ihmisten ja heidän toimintansa tärkein merkitys kokemuksissa oli heidän tarjoamassaan avussa ja hyväksynnässä, yhdessäolossa ja yhteenkuuluvuudessa tapahtumahetkellä. Nämä ulottuvuudet kuuluvat tutkimuksen sille tasolle, mitä koettiin tapahtumahetkellä tutkittavien ollessa lapsia. Omiin arvostuksiin ja tärkeiksi koettuihin henkilöihin ja paikkoihin liittyvät seikat taas ilmensivät tutkimuksen sitä tasoa, miksi tapahtuma oli jäänyt niin hyvin tutkittavien muistiin ja miksi se miellettiin myönteiseksi. Tutkimukseni tuloksia voidaan soveltaa alustavana katsauksena kartoittamaan mahdollisia aiheesta kumpuavia jatkotutkimusmahdollisuuksia. Tutkimukseni yleistettävyyttä tukee aiempien tutkimustulosten yhdenmukaisuus omien tulosteni kanssa, mutta tutkimukseni näkökulma on ennen kaikkea tutkittavien yksilöllisten kokemusten ymmärtämisessä sellaisenaan ja kokemusten yksilöllisessä arvossa perusjoukkoon yleistämisen sijasta.