Karjattoman maanviljelyn taloudellisista edellytyksistä Suomessa

• Main Author: Samuli Suomela
• Format: Article
• Language: English
• Published: Scientific Agricultural Society of Finland 1953-01-01
• Series: Agricultural and Food Science
• Online Access: https://journal.fi/afs/article/view/71342

Esillä olevassa tutkimuksessa on Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen suorittaman tiedustelun perusteella selvitelty karjatonta maataloutta ja sen edellytyksiä- Suomessa. Tiedustelun perusteella voidaan arvioida, että maassamme on 900—1000 yli 5 peltohehtaaria käsittävää karjatonta tai lähes karjatonta viljelmää. Tutkimusaineisto käsittää näistä n. kolmasosan. I viljelmäsuuruusluokassa (pelto- ala 5—9.99 ha) on karjattomia viljelmiä 0.1-0.2 %, II sl:ssa (10—24.99 ha) n. 0.5 %, III sl:ssa (25—49.99 ha) n. 3.5 % ja IV sl:ssa (50 ha tai enemmän) n. 10 % vastaavaan suuruusluokkaan kuuluvien viljelmien koko lukumäärästä. Tutkituista viljelmistä on 80 % siirtynyt karjattomaksi vuosina 1951 52. Karjattomaksi siirtymisen yhteydessä on vähennetty myös muiden viljelmällä pidettyjen kotieläinten määrää sekä erityisesti Etelä-Suomen alueella heinän, juurikas- vien ja useimmissa tapauksissa myös perunan viljelyaloja. Vastaavasti on lisätty viljan, rypsin ja kesannon alaa. Sisä-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan ja Koillis-Suomen alueilla ei heinäala kuitenkaan ole vähentynyt, vaan eräissä tapauksissa päinvastoin lisääntynyt karjattomaksi siirtymisen jälkeen. 1 yöntekijöiden lukumäärän vähentyminen karjattomaan talouteen siirryttäessä on Etelä-Suomen alueella 1 viljelmäsuuruusluokkaa lukuun ottamatta ollut suurempi kuin karjataloustyöntekijöiden lukumäärä ennen siirtymistä sekä I ja II suuruusluokkaa lukuun ottamatta suurempi kuin yleisten normilukujen mukaan laskettu työnmenekin vähentyminen olisi edellyttänyt. Traktorien, lypsykoneiden ja leikkuupuimurien lukumäärän perusteella arvioiden ovat karjattomaan talouteen siirtyneet viljelmät olleet pidemmälle koneellistettuja kuin kaikki viljelmät keskimäärin. Leikkuupuimuri tai osuus siihen on tutkituilla Etelä-Suomen alueen viljelmillä kaikissa viljelmäsuuruusluokissa ollut keskimäärin yleisempi kuin lypsy- kone ennen karjattomaksi siirtymistä, joskin osa puimureista lienee mm. saantivaikeuksista johtuen hankittu vasta karjattomaksi siirtymisen jälkeen. Karjattomaksi siirtymisen vaikutusta viljelmien tuottoon ja kustannuksiin on selvitelty vain Etelä-Suomen alueelta, jossa pääosa (70 %) tutkituista viljelmistä sijaitsee. Lähinnä tilivuoden 1952—53 hinta- ja palkkatason perusteella suoritetun laskelman mukaan on kokonaistuotto karjattomaan talouteen siirryttäessä vähentynyt keskimäärin 21 700 (I sh) —7300 (IV sl) mk ha kohden. Samalla ovat myös kustannukset huomattavasti alentuneet. Kun rehuviljan hinta on karjattomaksi siirtymisen tapahtuessa ollut poikkeuksellisen korkea, on siirtymisen silloisten hinta- ja menekkisuhteiden vallitessa katsottava keskimäärin merkinneen viljelmien taloudellisen tuloksen, lähinnä puhtaan tuoton kohoamista. Hintasuhteiden muututtua on taloudellinen tulos tiliv. 1952—53 hintojen mukaan osoittautunut vain suuremmilla viljelmillä (III ja IV sl) olennaisesti paremmaksi kuin mitä viljelmien tuotantosuunta ennen karjattomaksi siirtymistä olisi edellyttänyt. Osa todetuista muu- toksista on kuitenkin ollut sellaisia, että ne on toteutettu tai ainakin voitu toteuttaa karjaa pitävillä viljelmilläkin, joten karjattomaan talouteen siirtyminen sinänsä on vain IV suuruusluokan viljelmillä merkinnyt taloudellisen tuloksen kohoamista, ja niilläkin siksi vähän (1860 mk ha kohden), että sitä laskelmaan liittyvän epätarkkuuden vuoksi on pidettävä varsin epävarmana. Vaikka karjattomaan talouteen siirtymistä on tuotantopoliittiselta kannalta katsoen pidettävä tarkoituksenmukaisena toimenpiteenä niillä alueilla ja niillä viljelmillä, joilla on parhaat edellytykset viljantuotantoon ja yleensä voimakkaaseen kasvinviljelyyn, ovat karjattoman viljelyn taloudelliset edellytykset Suomessa kokonaisuutena katsoen kuitenkin vähäiset. Karjaton maanviljely tulee kysymykseen vain tarkoin harkituissa yksityistapauksissa lähinnä etelä-Suomessa suurilla viljelmillä. Eräissä erikoistapauksissa voidaan karjaloilta taloutta suositella viljelmän koosta ja sijainnista riippumatta.