Summary: | Analysoimme tässä historiantutkijan, koulutustutkijan, kielentutkijan ja kielikoulutuspolitiikan tutkijan yhteistyönä syntyneessä artikkelissa ruotsinopetuksen pakollisuuteen ja vapaaehtoisuuteen liittyviä argumentteja Helsingin Sanomien, Hufvudstadsbladetin ja Vasabladetin verkkokeskustelupalstoilla ajalla 8.14.10. 2011 käydyissä keskusteluissa. Keskitymme historiaan perustuvien argumenttien käyttöön ja niiden kyseenalaistamiseen sekä nykyhetken ja tulevaisuuden näkymien tuottamaan aikajatkumoon ja sen katkoksiin. Yksi keskeisimmistä keskustelun juonteista on historian merkityksen kieltäminen kielipoliittisessa argumentoinnissa. Toinen näkökulma liittyy globalisaation käyttöön argumentoinnin tukena silloin, kun ruotsin pakollisuutta vastustetaan ja pyritään irrottautumaan suuntautumisesta Pohjoismaihin. Kolmas tapa perustella näkemyksiä on yksilön henkilökohtaisten kokemusten käyttö argumentoinnin voimana. Myös tämä keino liittyy historian merkityksen kieltämiseen. Tuloksemme viittaavat siihen, että historian opetuksessa olisi painotettava politiikan ja talouden rinnalla myös aate- ja kulttuurihistoriallisia näkökulmia, ja samalla huomioitava kielen ja kielenkäytön keskeinen identiteettiä rakentava tehtävä.
|