Nautakarjan kivennäisaineiden syönnistä laitumella. I

• Main Author: Irja Uotila
• Format: Article
• Language: English
• Published: Scientific Agricultural Society of Finland 1958-01-01
• Series: Agricultural and Food Science
• Online Access: https://journal.fi/afs/article/view/71452
• ISSN: 1459-6067; 1795-1895

Tutkimuksessa selvitettiin lypsylehmien ja hiehojen kivennäisaineitten vapaaehtoista syöntiä laidunruokinnalla. Lehmillä suoritettiin kaksi koetta, 30 päivän (koe I) ja 75 päivän (koe II) pituiset. Kokeessa I saivat lehmät laitumella vapaasti erikseen rehusuolaseosta I ja ruokasuolaa, joita ne söivät edellistä keskimäärin 35 g/p ja jälkimmäistä 30 g/p eläintä kohti, saaden tällöin Ca 9.5 g/p, P 3.0 g/p ja NaCl 31 g/p. Kokeessa II oli lehmillä tarjolla rehusuolaseosta I, rehusuolaseosta II, magnesiaseosta, luujauhoja ja ruokasuolaa. Lehmät söivät kolmea ensiksimainittua suunnilleen samaa tasoa olevia määriä (keskimäärin 10 g, 14 g, 10 g/p eläintä kohti). Niiden yhteismäärä vastaa jokseenkin kokeessa I rehusuolaseoksen I, joka oli ainoana seoksena, kulutusta. Rehuluujauhoja söivät eläimet edellisiä halukkaammin (keskimäärin 42 g/p eläintä kohti). Erityisen halukkaasti ne söivät niitä ensimmäisen 30 p:n koejakson aikana, osittain ehkä jonkun kivennäisaineen vajauksen vuoksi taikka osittain ehkä uutuuttaan. Kokeeseen I verrattuna söivät lehmät kokeessa II luujauhot ylimääräisenä määränä, mistä johtuen ovat syödyt Ca- ja P-määrät (20.7 g/p ja 8.6 g/p eläintä kohti) kokeessa II yli kaksinkertaiset. Luujauhot ovat sopivia kivennäisainelisäksi laidunruokinnalla. Ruokasuolan kulutus oli hieman suurempi kokeessa II (38 g/p), kuin kokeessa I (31 g/p). Magnesiumia söivät lehmät magnesiaseoksen magnesiumkarbonaattilisässä keskimäärin 0.23 g/p ja luujauhoissa 0.31 g/p. (Dolomiitti sisältää myös Mg). Laidunhalvausta ei esiintynyt karjassa kokeen aikana, eikä myöskään ennen Mg-lisän antamista. Hiehoilla suoritettu koe oli 40 päivän pituinen. Niille oli tarjolla rehusuolaseosta I, rehuluujauhoja ja ruokasuolaa. Rehusuolaseosta I eivät hiehot syöneet tuskin ollenkaan (3 g/p eläintä kohti). Sensijaan luujauhoa ne söivät erittäin halukkaasti (78 g/p eläintä kohti). Myös ruokasuolaa ne söivät runsaasti (52 g/p eläintä kohti). Syöty Ca-määrä oli 23.2 g/p ja P 10.8 g/p eläintä kohti. Määrät ovat suuremmat kuin lypsylehmien kummassakaan kokeessa keskimäärin syömät määrät. Se johtuu ilmeisesti toisaalta siitä, että hiehojen syömä laidunrehumäärä on pienempi kuin täysikasvuisen lehmän, jolloin rehussa saamat kivennäismäärät jäävät vähäisemmiksi ja toisaalta siitä, että kasvavan hiehon kivennäisaineitten tarve on verrattain suuri tiineyden loppupuolella. Luujauhot ovat hiehoille sopivia kivennäisainelisäksi laitumella.