Syysvehnän viljelystä ja sen vaikutuksesta rikkaruohoihin Suomessa

• Main Authors: Mikko Raatikainen, Terttu Raatikainen
• Format: Article
• Language: English
• Published: Scientific Agricultural Society of Finland 1983-09-01
• Series: Agricultural and Food Science
• Online Access: https://journal.fi/afs/article/view/72138
• ISSN: 1459-6067; 1795-1895

Koko Suomen syysvehnäpelloista tutkittiin v. 1972-1974 otannalla 0.8 %. Tällöin todettiin, että syysvehnää viljeltiin yleensä suurilla tiloilla, vanhoilla pelloilla, savimailla, suurilla lohkoilla ja lähellä talouskeskusta. Syysvehnälohkoilla oli käytetty ennen syysvehnän viljelyä hyvin usein leikkuupuimuria ja herbisidejä. Esikasvina oli tavallisimmin syysvehnä tai muu vilja, vaikka neuvonta vastusti monokulttuuria. Peruslannoituksessa noudatettiin yleensä ohjeita, jopa ylitettiinkin suositellut käyttömäärät. Lajikesuosituksia yleensä noudatettiin ja uudet lajikkeet otettiin käyttöön muutamassa vuodessa. Kasvinsuojelu, varsinkin peittaus laiminlyötiin usein. Rikkaruohoruiskutuksissa olisi tullut käyttää useammin seosvalmisteita ja oikeata ruiskutusaikaa. Kylvösiemenmäärä oli usein ylisuuri ja kylvökausi liian pitkä, mistä aiheutui yksittäisillä tiloilla haittoja ja sadonmenetyksiä. Valistuneimpien viljelijöiden tiloilla neuvontaa seurattiin ja noudatettiinkin melko nopeasti, mutta osa viljeli perinnäisiä tapojen noudattaen. Helppotajuinen neuvonta otettiin vastaan nopeammin kuin vaikeatajuinen. Neuvonnassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota tilakohtaiseen neuvontaan. Syysvehnälohkoilta tavattiin 130 rikkaruoholajia, joista 26 esiintyi yli 16 %:lla peltolohkoista. Rikkaruohoja oli keskimäärin 257 yksilöä tai versoa/ m2. Tiheimmässä kasvoivat syysyksivuotisista Viola arvensis, Matricaria spp., Stellaria media, Lapsana communis ja Myosotis arvensis, kevätyksivuotisista Galeopsis spp., Chenopodium album, Erysimum cheiranthoides, Polygonum aviculare, Myosurus minimus, Gnaphalium uliginosum ja Polygonum convolvulus, ja monivuotisista Agropyron repens. Rikkaruohokoostumus poikkesi ruispeltojen rikkaruohokoostumuksesta joten neuvonnan tulisi kohdistua viljelykasvikohtaiseen neuvontaan. Rikkaruohojen tiheyteen vaikuttivat mm. lohkon etäisyys talouskeskuksesta, lohkon ikä peltona, maalaji, maaperän kosteus, leikkuupuintikertojen määrä, herbisidikäsittelyjen määrä, esikasvi, kylvöaika, kasvukauden vaihe ja viljan peittävyys. Tekijät eivät aina vaikuttaneet suoranaisesti vaan olivat todellisten tekijöiden indikaattoreita.