Kielten samankaltaisuus monikielisen suomalais-virolaisen vuorovaikutuksen resurssina

Viro ja suomi ovat sukukieliä, joita ei yleensä pidetä keskenään vaivatta ymmärrettävinä. Suomalaisten ja virolaisten välisessä vuorovaikutuksessa kielten samankaltaisuus luo kuitenkin pohjan yhteisen ymmärryksen rakentamiselle. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten viron ja suomen samankalta...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Hanna-Ilona Härmävaara
Format: Article
Language:English
Published: Eesti Rakenduslingvistika Ühing = Estonian Association for Applied Linguistics 2013-10-01
Series:Lähivõrdlusi
Subjects:
Online Access:http://dx.doi.org/10.5128/LV23.03
id doaj-3a8e2ab64b034a5faf54f31e6678985b
record_format Article
spelling doaj-3a8e2ab64b034a5faf54f31e6678985b2020-11-24T23:39:26ZengEesti Rakenduslingvistika Ühing = Estonian Association for Applied LinguisticsLähivõrdlusi1736-92902013-10-0123608810.5128/LV23.03Kielten samankaltaisuus monikielisen suomalais-virolaisen vuorovaikutuksen resurssinaHanna-Ilona HärmävaaraViro ja suomi ovat sukukieliä, joita ei yleensä pidetä keskenään vaivatta ymmärrettävinä. Suomalaisten ja virolaisten välisessä vuorovaikutuksessa kielten samankaltaisuus luo kuitenkin pohjan yhteisen ymmärryksen rakentamiselle. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten viron ja suomen samankaltaisuutta käytetään resurssina sellaisessa suomalais-virolaisessa vuorovaikutuksessa, jota voi kutsua reseptiiviseksi monikielisyydeksi. Reseptiivisellä monikielisyydellä tarkoitetaan vuorovaikutusta, jossa käytetään pääasiassa kunkin osallistujan äidinkieltä ja jossa ei useimmiten ole käytössä erillistä lingua francaa. Tutkimuksen aineisto koostuu videoiduista monenkeskisistä arkikeskusteluista, joita analysoidaan keskustelunanalyysin keinoin. Tutkimuksessa osoitetaan, että vuorovaikutuksen virolaiset ja suomalaiset osallistujat luovat ryhmän yhteistä koodia yhdistämällä kielten aineksia toisiinsa hyödyntäen kontrastiivista tietämystään ääntämyksen, morfologian ja sanaston tasolla. Tutkimuksessa näytetään toteen myös se, että aina näin tuotetuilla kompromissimuodoilla ei pyritä (pelkästään) ymmärrettävyyden parantamiseen, vaan niitä voidaan käyttää esimerkiksi kielellä leikittelyyn ja monikielisen ryhmäidentiteetin luomiseen.http://dx.doi.org/10.5128/LV23.03reseptiivinen monikielisyyskeskustelunanalyysisukukielen ymmärtäminenmukauttaminenryhmäidentiteetti
collection DOAJ
language English
format Article
sources DOAJ
author Hanna-Ilona Härmävaara
spellingShingle Hanna-Ilona Härmävaara
Kielten samankaltaisuus monikielisen suomalais-virolaisen vuorovaikutuksen resurssina
Lähivõrdlusi
reseptiivinen monikielisyys
keskustelunanalyysi
sukukielen ymmärtäminen
mukauttaminen
ryhmäidentiteetti
author_facet Hanna-Ilona Härmävaara
author_sort Hanna-Ilona Härmävaara
title Kielten samankaltaisuus monikielisen suomalais-virolaisen vuorovaikutuksen resurssina
title_short Kielten samankaltaisuus monikielisen suomalais-virolaisen vuorovaikutuksen resurssina
title_full Kielten samankaltaisuus monikielisen suomalais-virolaisen vuorovaikutuksen resurssina
title_fullStr Kielten samankaltaisuus monikielisen suomalais-virolaisen vuorovaikutuksen resurssina
title_full_unstemmed Kielten samankaltaisuus monikielisen suomalais-virolaisen vuorovaikutuksen resurssina
title_sort kielten samankaltaisuus monikielisen suomalais-virolaisen vuorovaikutuksen resurssina
publisher Eesti Rakenduslingvistika Ühing = Estonian Association for Applied Linguistics
series Lähivõrdlusi
issn 1736-9290
publishDate 2013-10-01
description Viro ja suomi ovat sukukieliä, joita ei yleensä pidetä keskenään vaivatta ymmärrettävinä. Suomalaisten ja virolaisten välisessä vuorovaikutuksessa kielten samankaltaisuus luo kuitenkin pohjan yhteisen ymmärryksen rakentamiselle. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten viron ja suomen samankaltaisuutta käytetään resurssina sellaisessa suomalais-virolaisessa vuorovaikutuksessa, jota voi kutsua reseptiiviseksi monikielisyydeksi. Reseptiivisellä monikielisyydellä tarkoitetaan vuorovaikutusta, jossa käytetään pääasiassa kunkin osallistujan äidinkieltä ja jossa ei useimmiten ole käytössä erillistä lingua francaa. Tutkimuksen aineisto koostuu videoiduista monenkeskisistä arkikeskusteluista, joita analysoidaan keskustelunanalyysin keinoin. Tutkimuksessa osoitetaan, että vuorovaikutuksen virolaiset ja suomalaiset osallistujat luovat ryhmän yhteistä koodia yhdistämällä kielten aineksia toisiinsa hyödyntäen kontrastiivista tietämystään ääntämyksen, morfologian ja sanaston tasolla. Tutkimuksessa näytetään toteen myös se, että aina näin tuotetuilla kompromissimuodoilla ei pyritä (pelkästään) ymmärrettävyyden parantamiseen, vaan niitä voidaan käyttää esimerkiksi kielellä leikittelyyn ja monikielisen ryhmäidentiteetin luomiseen.
topic reseptiivinen monikielisyys
keskustelunanalyysi
sukukielen ymmärtäminen
mukauttaminen
ryhmäidentiteetti
url http://dx.doi.org/10.5128/LV23.03
work_keys_str_mv AT hannailonaharmavaara kieltensamankaltaisuusmonikielisensuomalaisvirolaisenvuorovaikutuksenresurssina
_version_ 1725513584134324224