| Summary: | Viro ja suomi ovat sukukieliä, joita ei yleensä pidetä keskenään vaivatta ymmärrettävinä. Suomalaisten ja virolaisten välisessä vuorovaikutuksessa kielten samankaltaisuus luo kuitenkin pohjan yhteisen ymmärryksen rakentamiselle. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten viron ja suomen samankaltaisuutta käytetään resurssina sellaisessa suomalais-virolaisessa vuorovaikutuksessa, jota voi kutsua reseptiiviseksi monikielisyydeksi. Reseptiivisellä monikielisyydellä tarkoitetaan vuorovaikutusta, jossa käytetään pääasiassa kunkin osallistujan äidinkieltä ja jossa ei useimmiten ole käytössä erillistä lingua francaa. Tutkimuksen aineisto koostuu videoiduista monenkeskisistä arkikeskusteluista, joita analysoidaan keskustelunanalyysin keinoin. Tutkimuksessa osoitetaan, että vuorovaikutuksen virolaiset ja suomalaiset osallistujat luovat ryhmän yhteistä koodia yhdistämällä kielten aineksia toisiinsa hyödyntäen kontrastiivista tietämystään ääntämyksen, morfologian ja sanaston tasolla. Tutkimuksessa näytetään toteen myös se, että aina näin tuotetuilla kompromissimuodoilla ei pyritä (pelkästään) ymmärrettävyyden parantamiseen, vaan niitä voidaan käyttää esimerkiksi kielellä leikittelyyn ja monikielisen ryhmäidentiteetin luomiseen.
|
|---|
