Omenapuun juuristosta

• Main Author: Jouko Vuorinen
• Format: Article
• Language: English
• Published: Scientific Agricultural Society of Finland 1958-01-01
• Series: Agricultural and Food Science
• Online Access: https://journal.fi/afs/article/view/71467

Tutkimus suoritettiin sektorilla (30—180°), jonka maa poistettiin kerroksittain (5, 10 ja 20 cm) ja vyöhykkeittäin (30 tai 50 cm). Tästä maasta erotettiin juuret, jotka punnittiin kahtena eränä (paksut > 2 mm ja hienot < 2 mm). Muita tutkimuksia varten otettiin myös vastaavat maanäytteet, joista tehtyihin tutkimuksiin ei tässä yhteydessä kajota. Yhteenvetona tutkituista tapauksista voidaan tehdä seuraavia päätelmiä. Juuristo leviää nuorilla puilla suhteellisesti nopeammin kuin latvus ja saattaa ulottua 1—1.5 metriä latvuksen kehän ulkopuolelle. Omenapuun juuristo muodostuu yleensä tasapaksuun kerrokseen, joka nuorilla puilla on 40—50 cm paksu ja syvenee iän mukana. Parhaissa maissa (HHt) se ulottuu vanhemmissa puissa (n:ot 6 ja 7) metrin syvyyteen. Tiiviisiin maihin juuristo ei mene niin syvälle (esim. AS n:o 9). Hiekassa juuristo keskittyy multakerroksen alaosaan ja välttää selvästi auhtoa pohjamaan hiekkaa (n:ot 4 ja 5). Mulloksella pidetyssä maassa juuristo karttaa muokattavaa kerrosta, joka eri olosuhteissa on 5—20 cm paksu (esim. n:ot 6 ja 7). Nurmi ja kate maan pinnalla näyttävät olevan juurille erittäin edullisia koska juuristo niiden alla nousee aivan maan pintaan saakka. Pääasiallinen juuristokerros omenapuilla alkaa noin 10 cm:n syvyydestä ja ulottuu noin 50 cm:iin. Tässä kerroksessa yleensä on suurin juuritiheys. Useimmissa tapauksissa juuritiheys on melko tasainen (0—50 cm:n kerroksessa) aivan rungon lähiympyrää (0—90 cm) lukuunottamatta. Juuriston levinneisyyttä selvittelevä tutkimus on osa laajemmasta hedelmätarhojen maaprofiilia koskevasta tutkimuksesta, jonka tarkoituksena on hedelmätarhan viljavuuskysymysten käsittely. Tässä työssä muodostaa puiden juuriston selvittely hyvin oleellisen osan. Omenapuun osalta voidaan tutkimuksen tuloksia jo käyttää hyväksi esim. viljelyteknillisiä ratkaisuja suunniteltaessa. Erityisesti maan pinnan hoito ja hedelmätarhan lannoitus ovat kysymyksiä, joissa nimenomaan juuristo on tärkeimpiä tekijöitä. Myös tarhan sijoittamisessa, jolloin maalaji on otettava huomioon, on tämän tutkimuksen tuloksilla merkityksensä.