| Summary: | Tässä artikkelissa tarkastelen, millaiseksi osaksi suomalaisten aikakauslehtien julkisuutta maahanmuutto ja maahanmuuttajat artikuloituivat vuosina 2003–2006, ajanjaksolla ennen aiheen politisoitumista. Maahanmuuttoa mediassa on usein tutkittu uutisjournalismiin painottuen, mikä voi antaa aiheen käsittelystä yksipuolisen kuvan. Uutisjournalismi monesti kärjistää ja tuo esiin lähinnä asioiden kielteiset puolet, toisin kuin useat aikakauslehtitekstit, jotka lähestyvät aiheitaan myönteisen kautta. Aikakauslehtien kohdalla myös lehtien lajityyppiset erot korostuvat, sillä kukin lehti kertoo ajankohtaisista aiheista omalla, lajityyppiinsä ja konseptiinsa sopivalla tavallaan. Kysynkin, millaisia toiminnan ja sanomisen paikkoja maahanmuuttajille artikuloidaan eri lajityyppejä edustavissa aikakauslehdissä? Kuinka lehden lajityyppi tulee esiin maahanmuuttoa koskevien tekstien henkilö- ja aihevalinnoissa? Laajemmin kysymys muotoutuu pohdinnaksi siitä, millaista maahanmuuttoa, millaisia maahanmuuttajia ja millä ehdoilla kukin aikakauslehti omista lähtökohdistaan käsin ehdottaa yhteiskuntaamme kuuluvan tai hyväksyttävän. Jokaisella lehdellä on maahanmuuttajista omat tyyppitapauksensa. Tyyppitapauksia yhdistää maahanmuuton tarkastelu lajityypille ja lukijalle riittävän läheisestä näkökulmasta. Aikakauslehdet antavat maahanmuuttajille tilaa elämänpoliittisina asiantuntijoina ja uuden kotimaansa tarkastelijoina, mutta harvemmin varsinaisina asiantuntijoina. Tarkasteltavia aikakauslehtiä ovat ET, Me Naiset, Rakentaja-lehti ja Suomen Kuvalehti. Analyysissa hyödynnetään määrällistä sisällönanalyysia ja artikulaatioteoriaa.
|
|---|
