Koulutuksen vaikutus RAVA arviointeihin

Väestön ikääntyminen luo kysyntää ikäihmisille suunnatuille palveluille ja samalla haasteita palveluista järjestämisvastuussa oleville tahoille. Palvelut tulisi myöntää todellisen toimintakyvyn, sairauden tai muun perustellun syyn perusteella niin, että asiakkaat saavat palveluja yhtenäisten, tasav...

Full description

Bibliographic Details
Main Authors: Lotta Sokka, Liisa Klemola, Maija Valta
Format: Article
Language:English
Published: Finnish Social and Health Informatics Association 2012-06-01
Series:Finnish Journal of eHealth and eWelfare
Subjects:
Online Access:https://journal.fi/finjehew/article/view/6554
Description
Summary:Väestön ikääntyminen luo kysyntää ikäihmisille suunnatuille palveluille ja samalla haasteita palveluista järjestämisvastuussa oleville tahoille. Palvelut tulisi myöntää todellisen toimintakyvyn, sairauden tai muun perustellun syyn perusteella niin, että asiakkaat saavat palveluja yhtenäisten, tasavertaisten periaatteiden mukaisesti. Päätöksen-teon tulee aina perustua asiakkaan kokonaisvaltaiseen toimintakyvyn tarkasteluun, ei yksittäisen mittarin antamaan lukemaan tai kriteeriin. RAVA -mittari on ikäihmisten toimintakyvyn ja avun tarpeen arvioimiseen käytettävä mittari. RAVA -mittarilla asiakkaan toimintakykyä arvioidaan 12 perustoiminnon avulla. Mittarin avulla asiakkaalle lasketaan RAVA -indeksi, jonka perusteella asiakas voidaan sijoittaa RAVA -luokkaan. Myös asiakkaan hoitoisuus, eli arvioijan oma subjektiivinen kokemus arvioitavan asiakkaan hoidon raskaudesta, tulee arvioida. RAVA -mittarin käyttöönotto edellyttää käyttöönottavalta organisaatiolta voimassaolevaa lisenssiä sekä sitä, että kaikki RAVA -mittaria käyttävät henkilöt on koulutettu RAVA -arvioinnin oikeaoppiseen tekemiseen. Vain laadukkaan tiedon avulla voidaan tehdä oikeansuuntaisia päätöksiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli verrata kuinka yhdenmukaisia samasta asiakkaasta tehdyt RAVA -arvioinnit olivat ennen ja jälkeen henkilökunnan koulutuksen. Tutkimusaineisto kerättiin kevään 2011 aikana järjestetyissä ennakkoon sovituissa RAVA -mittarikoulutuksissa. Tutkimuksessa selvisi, että ennen ja jälkeen koulutuksen tehdyissä RAVA -arvioinneissa oli eroja. Neljän arvioitavan toiminnon osalta ero oli tilastollisesti merkitsevä ja vaikutti RAVA -indeksiin. Näin myös RAVA -luokan muutos oli merkitsevä. Myös hoitoisuus arvioitiin erilailla koulutuksen jälkeen. Tutkimuksen tulokset tukevat aiempia olettamuksia koulutuksen vaikutuksesta ja tekevät RAVA -sopimusehdoissa olevan vaatimuksen siitä, että jokaisen RAVA -mittaria käyttävän henkilön on osallistuttava yhtenäiseen RAVA -koulutukseen, oikeutetuksi.
ISSN:1798-0798